Uusia tuulia

Elämässä on nyt tapahtunut sen verran muutoksia, että Mari on irtisanoutunut työstään tammikuussa. Sen myötä olen itse ulkoistanut kaikki yrityksen paperiasiat yms. ja pääsen keskittymään täysin siihen hoitotyöhön, mikä minulle on mieleistä. 

Harkittuja muutoksia

Marin siirtyminen elämässään eteenpäin ei ole mikään yllätys, vaan siitä on keskusteltu 2-3 vuotta. Mari on minulle paljon enemmän kuin työkaveri ja tietysti toivon hänelle kaikkea hyvää enkä missään tapauksessa olisi esteenä hänen haluamalleen muutokselle. 

Asiaa on vatvottu monelta kantilta vuosien varrella ja totuushan on, että nykyisin ihmisellä on useampi ammatti ja monta työuraa. Tässä vaiheessa ikäänsä Marin pitää työn vaihtaminen tehdä, jos sen ylipäätään tekee. Nyt korona toi tilaisuuden tähän muutokseen, koska varsinkin Marilta on asiakkaita vähentynyt. 

Tiedän, että Mari olisi tehnyt muutokset jo aikaisemmin ellei hän olisi ollut huolissaan töiden kaatumisesta minulle, koska hän on niin tunnollinen ja vastuullinen ihminen.

Näitä asioita pyöritellessä halusin itsekin muuttaa oman työni kuvaa. En ole koskaan pitänyt kuittien ja paperien setvimisestä enkä muusta paperityöstä. Päätin siis siirtää kaikki ne asiat ulkopuoliselle ja käyttää sen ajan hoitotyöhön ja asiakaspalveluun. 

Olen nyt intoa piukassa aloittamaan uudenlaista työjärjestystä ja tuntuu kuin olisin vasikka kevätlaitumilla. Tunnen helpotusta siitä, että pääsen eroon siitä työstä mikä on ollut vastenmielistä ja voin paneutua täysillä asiakkaisiin. Näin työmäärä pysyy järkevänä ja kaikki Marin asiakkaat voivat siirtyä minun hoiviini ja vielä pystyn jopa ottamaan uusiakin asiakkaita. 

Työssä viihtyminen on tärkeää

Työkuviona tämä muutos menee kivuttomasti, mutta muutenhan tämä tuntuu kuin avioeron tekemiseltä. Meillä on Marin kanssa pitkä yhteinen taival ja olemme olleet hyvin läheisiä. Tietysti ystävyytemme säilyy, mutta päivittäinen kontakti katkeaa. 

Työn ulkopuolella emme ole aikaa yhdessä viettäneet vaan meillä on aina ollut omat vapaa-ajan kuviot. Kuitenkin työssä olen tottunut kaatamaan Marille koko elämäni ja käymme hyvinkin syvällisiä keskusteluja. Lähes joka päivä ruodimme Hämeen Sanomien jutut ja pohdimme syntyjä syviä ja tiedän tulevani niitä hetkiä kaipaamaan. 

Nyt minun on opittava puhumaan hoitolasta yksikkömuodossa etten puhu meistä ja ole kuin Katariina Suuri joka puhui itsestään monikossa. Mieheni oli sitä mieltä, että sano kaikille totuus, että  Mari sai yliannoksen sotahistoriaa. Häntä kuulemma pelotti, että se on tarttuvaa, kun kuljen ipadi kädessä ja siltä kuuluu jatkuva äänikirjan pöpötys Mannerheim, Hitler, Stalin. 

En ole viitsinyt miehelleni kertoa, että intohimo harrastukseeni vain pahenee, koska nyt voin kuunnella äänikirjoja aamuisin hoitaessani verkkokauppatilaukset. Tähän asti en ole viitsinyt Maria kiusata äänikirjoilla, mutta nyt ne voi olla taustaäänenä:). 

Toivon, että Marin asiakkaat siirtyvät luottavaisin mielin minun hoitooni ja tunnehan minä tietysti kaikki muutenkin. Asiakkailla on kortti mihin kaikki on kirjattu joten pystyn jatkamaan hyvin siitä mihin on jääty. Tietysti jokaisella kosmetologilla on oma yksilöllinen tapa tehdä työtä joten en korvaa Maria, mutta pyrin omalla tavallani tekemään parhaani. Toivon, että Marin asiakkaat antavat minulle mahdollisuuden. 

Työn tekeminen yksin ei ole minulle mikään outo asia vaan tein sitä parikymmentä vuotta 1980-90-luvun. Enkä missään tapauksessa ota enää työntekijää, koska sen on Suomen byrokratia tehnyt niin hankalaksi ja kalliiksi. En ymmärrä mihin pienyritysten työllistäminen etenee, koska kukaan ei kohta uskalla palkata ketään, kun kuviosta on tehty niin hankala. 

Palkkojen sivukulut ovat myös niin suuret, että ainakaan kosmetologialalla työnantaja joutuu itse tekemään pitkää päivää saadakseen maksut maksettua. Näinhän myös minä olen tehnyt, että olen työssä kaksitoistatuntisia päiviä saadakseni talouden pelittämään. Nyt, kun olen vastuussa vain itsestäni voin lyhentää työpäivääni. 

Valtiovallan pitää löytää tähän joku järkevä ratkaisu ennen kuin kaikki yksityiset työpaikat häviää. Nythän kauneushoitoloissa ja kampaamoissa ei työntekijöitä enää ole vaan kaikki on itsenäisiä tuolinvuokralaisia. En tiedä ketään muuta kuin itseni joka on sinnitellyt perinteisessä työnantajaroolissa ja nyt minäkin sen lopetan. Näiltä osin suomalainen työelämä on kriisissä jota tämä korona vielä syventää.

Onneksi saan itse tehdä työtä, jota rakastan. Olen innolla kehittämässä osaamistani, koska verkon välityksellä pääsee osallistumaan koulutuksiin paljon helpommin kuin aikaisemmin. Uudistuminen on minulle tärkeää ja haluan, että asiakkaani saavat nauttia kaikesta siitä kehityksestä, mitä ihonhoidon maailmassa tapahtuu.

Joko olet liittynyt postituslistallemme? Liity nyt ja saat ensimmäisenä tietoa tulevista tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista. 

Tilaa uutiskirje TÄSTÄ.