Iloa äänikirjoista

Olen ollut aina kirjojen suurkuluttaja, mutta nyt se on jo pakkomielle löydettyäni äänikirjat. Olenkin aiemmin kertonut, että siirryin lukemaan e-kirjoja jo useampi vuosi sitten, mutta nyt vasta kiinnostuin näistä äänikirjoista. 

Tietokirjat ovat hyviä äänikirjoina

Luen pääasiassa tietokirjoja ja elämäkertoja ja ne sopivat hyvin myös äänikirjoiksi. Tykkään myös dekkareista, mutta vielä en ole varma ovatko ne toimivia äänikirjoina. Yhden dekkarin kuunteluun menee 8-15 tuntia ja se on pitkä aika ylläpitää jännitystä. Lyhyempikin dekkari vaatii monen päivän kuuntelukerrat ja siinä jännitys ehtii jo vesittyä.

Rankemmissa tietokirjoissa nuo kuuntelupätkät ovat hyväksikin, koska välissä ehtii prosessoimaan lukemaansa. Pääasiassa kuuntelen kirjoja iltaisin töiden jälkeen ja kudon samalla ja sitä ehdin tekemään noin pari tuntia illassa. Työmatkalla autossa kuuntelen aina, mutta sehän on vain vartin verran suuntaansa. Uusi mahdollisuus kuunnella äänikirjoja on nyt hoitolassa, kun teen verkkokauppapaketteja tai siivous- ja desinfiointityötä. 

Viimeksi olen kuunnellut toimittaja Heidi Blaken kirjan Tappolista - Kremlin salamurhaohjelma ja Vladimir Putinin sota länttä vastaan. Se avasi minulle vielä enemmän tätä diktatuuria, mikä Venäjällä tällä hetkellä on. Kirja on toimittajaryhmän tutkimus siitä, miten paljon Englannissa asuvia Venäjältä pakoon lähteneitä Putinin vastustajia on kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Noin yhteen koottuna määrä on järkyttävä ja jokaisen tapon takana on Putinin määräys.

Historiaa äänikirjoista

Historiasta kiinnostuneille suosittelen Robert Brantbergin Mannerheim elämäkertaa. Siinä on neljä osaa, joissa jokaisessa on yksi aikaväli Mannerheimin elämästä ja samalla kerrotaan koko Euroopan ja muunkin maailman tapahtumista kyseisinä ajankohtina. Brantberg on aina ollut sen verran kepeä, mutta sujuva kirjoittaja, että näitä 12-15-tuntisia kirjoja on helppo kuunnella. 

Välillä minulla on useampi äänikirja kesken ja nytkin kuuntelen myös toimittaja Katarina Baerin kirjaa Kiinan suurin harppaus - Päämääränä maailman valvotuin kansa. Siitäkin saatu tieto järkyttää minua ja avaa silmäni näkemään millainen diktatuuri Kiina on. Siellä kansa on täysin poliisin ja valtaapitävien kontrollissa ja esimerkiksi kasvojentunnistusohjelmalla seurataan kansalaisten liikkumista. Katarina Baer on on myös kirjoittanut kirjan He olivat natseja, jossa hän kertoo saksalaisista isovanhemmistaan, jotka olivat Hitlerin kannattajia. Tätä kirjaa en ole vielä äänikirjana löytänyt, mutta heti, kun sen löydän, kuuntelen sen. 

Olenkin kuunnellut useita kirjoja, mitkä olen vuosia sitten lukenut. Esimerkiksi Antony Beevorin kirjat olen lukenut monta vuotta sitten ja ne ovat nyt vasta ilmestyneet äänikirjoina. Muun muassa Normandia 1944 ja Berliini 1945 ovat olleet myös kiva kuunnella uudestaan ja palauttaa mieleen yksityiskohtia tuosta aikakaudesta.

Suosittelen lämpimästi kokeilemaan äänikirjoja. Jotkut sanovat pelkäävänsä, jos lukijan ääni jotenkin ärsyttää, mutta vielä en ole siihen itse törmännyt. Tietysti lukijalla on suuri merkitys ja itse pidän kovasti Krista Putkonen-Örnistä ja Jarkko Pajusesta. Monet kehuvat Jukka Pitkästä ja hän onkin erinomainen lukija minunkin mielestäni. Tämä äänikirjojen lukeminen on monen näyttelijän pelastus näin korona-aikana, kun muita töitä ei juurikaan ole.