Älä jätä lähimmäisiäsi yksin!

Sain juuri luettua toimittaja Vera Miettisen kirjan Eerika ja olen siitä aika järkyttynyt. Mietin pitkään pystynkö sitä edes lukemaan, mutta onneksi luin. Kirjan tapahtumat olivat hyvä muistutus siitä, ettei pidä sulkea silmiään lähimmäisensä hädältä.

Ylikuormittunut sosiaalitoimi

Useimmat varmaan muistavat tämän tapaus Eerikan, joka oli iltalehtien lööpeissä pitkiä aikoja tapahtuessaan vuonna 2012. Silloinhan kahdeksan vuotias Eerika joutui isänsä ja äitipuolensa järkyttävän raa’an murhan kohteeksi. Tyttö oli ollut koko lapsuutensa lastensuojelun asiakas, mutta kukaan ei nähnyt hänen todellista tilaansa. 

Oikeastaan kirjan perusteella ei voi suoraan sanoa, että tapahtumat johtuivat pelkästään sosiaalitoimen ja lastensuojelun ylityöllisyydestä, vaan joku kummallinen hienotunteisuus, vanhempien oikeuksien kunnioittaminen ja vaitiolovelvollisuus esti totuutta tulemasta ilmi. 

Vasta kirjasta selvisi, että Eerikan äitipuoli oli patologinen valehtelija ja narsistinen persoona. Nainen oli ottanut väärän henkilöllisyyden ja kertoi olevansa ranskalais-marokkolainen lääkäri ja kirjoilla Ranskassa. Ilmeisesti Eerikan isä uskoi kaiken ja totteli hänen käskyjään, mutta lastensuojeluvirkailija sai selville jo isän yksinhuoltajuuden alussa, että nainen oli tuikitavallinen suomalainen ja ei todellakaan lääkäri. 

Samoin nainen väitti olevansa raskaana ja odottavansa nelosia, vaikka se ei näkynyt hänen vatsassaan mitenkään. Tätä väitettä hän ylläpiti vuodesta 2010 vuoteen 2012, eikä kukaan sanonut suoraan hänen valehtelevan, vaikka raskaus ei kestä kahta vuotta. Tuo pieni Eerika odotti siis kaksi vuotta, että perheeseen on tulossa vauvoja ja hänelle sisaruksia. Joillekin tuo äitipuoli kertoi sairastavansa aivosyöpää ja rintasyöpää ja olevansa ranskalainen aivokirurgi. 

Lastensuojeluvirkailijat pyysivät toistakymmentä kertaa naista toimittamaan henkilötodistuksen ja lääkärintodistuksen raskaudestaan, mutta aina se vaan jäi. Virkailijat tiesivät, että Eerikaa hoiti hyvin paljon tämä äitipuoli, jonka jutut oli täyttä törkeää potaskaa, mutta kukaan ei auttanut tyttöä pois naisen läheltä.

Eerika oli väliinputoaja

Kysymys ei ollut siitä, etteikö kukaan puuttunut Eerikan tilanteeseen, koska hänestä tehtiin useita lastensuojeluilmoituksia. Tyttö oli jatkuvasti mustelmilla, eikä suostunut kertomaan mistä mustelmat ja raapimisjäljet olivat tulleet. Tytöllä oli kaljuja kohtia päänahassa ja selvästi myös jälkiä, että hiuksia oli leikattu. Lääkärit kyllä laittoivat kokeisiin mistä hiusten lähtö johtuisi, mutta kukaan ei tajunnut, että Eerikaa retuutettiin tukasta, vaikka sen olisi pitänyt olla itsestään selvästi ensimmäinen päätelmä. 

Kaiken kaikkiaan parikymmentä sosiaalivirkailijaa, lääkäriä ja opettajaa olivat tekemisissä Eerikan asioiden kanssa, mutta kukaan ei tehnyt mitään todellista asioiden hyväksi. Ainoastaan kerran tyttö oli muutaman kuukauden lastenkodissa ja sinä aikana ei ollut mustelmia ja tyttö voi kaikkien mielestä hyvin. Kukaan ei tajunnut totuutta, kun kaikki ongelmat taas alkoivat hänen palattua isänsä ja äitipuolensa luo. Äitipuolen vaatimuksesta Eerikan viimeisen elinkuukauden ajan hänet sidottiin yöksi sänkyyn ilmastointiteipillä ja pressulla. Äitipuoli oli persoonaltaan sairas, eikä tuntenut mitään empatiaa, mutta kukaan ei häntä pysäyttänyt, vaikka kaikki tiesivät valehtelusta. 

Eerikan isän äiti oli itse työssä lastensuojelussa, isän isä oli musiikkiterapeutti ja isän veli poliisi eli kaikilla oli ammatti, jossa he olivat tekemisissä ihmisten hädän kanssa. Kukaan heistä ei nähnyt avuntarvetta lähellään, vaikka he epäilivät äitipuolen henkilöllisyyttä. 

Itseäni ihmetytti millä väellä ja voimalla Eerikan asioita hoidettiin ainakin pari vuotta, eikä kuitenkaan pystytty hänen henkeään pelastamaan. Kirjan mukaan vaikutti, että isään oltiin yhteydessä tavalla tai toisella lähes viikottain, mutta mitään konkreettista ei saatu aikaan. 

Pelkäsin ensin järkyttääkö tuo kirja liikaa, mutta se oli niin asiallisesti kirjoitettu ja vailla mitään väkivallalla mässäilyä, että suosittelen sen lukemista. Kirja avasi kyllä silmät siihen, ettei pidä sulkea silmiään, jos näkee jotain kaltoinkohtelua tai vääryttä. Joskus ulkopuolisten on hyvä puuttua asioihin, jotteivät altavastaajan asemassa olevat lapset, vanhukset tai eläimet tule kaltoin kohdelluksi.