Valtakunnallinen Muistiviikko on nyt 20.9.–26.9. ja kansainvälinen Altzheimer-päivä on tiistaina 21.9. Muistiliitto järjestää lukuisia tapahtumia tämän viikon aikana valtakunnallisestikin, mutta myös ihan paikallistasolla.
Muistisairaita on paljon
Haluan itse kantaa ”korteni kekoon” ja osallistua tiedottamiseen muistisairaudesta. Muistisairaita on todella paljon, mutta esimerkiksi asiakaspalvelussa ei juurikaan puhuta heidän kohtaamisestaan. Ellei tiedä sairaudesta mitään, voi loukata sairasta hyvinkin pahasti.
Itselläni on pitkä kokemus muistisairaista asiakkaista ja nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana omasta isästäni. Lähipiirissäni on myös useampia, jotka ovat sairastuneet Alzheimerin tautiin 50-60-vuotiaana. Huolestuttavaa on, että he kaikki ovat yrittäjiä, joten pitäisikö vetää johtopäätös yrittäjien olevan riskiryhmässä? Toisaalta kyse taitaa olla siitä, että omassa lähipiirissäni on lähes kaikki yrittäjiä.
Muistiliiton sivuilta voi katsoa tapahtumia ja koulutuksia muistisairauteen liittyvistä asioista. Itse en ole koskaan käynyt tai kuunnellut mitään omaisille suunnattua koulutusta ja ne kyllä kiinnostavat.
Terveyskeskus järjesti myös tällaisia omaisille tarkoitettuja esitelmiä, mutta ne kaikki olivat päivällä, enkä työn takia voinut niihin lähteä. Isäni sairastuessa äitini kävi näillä luennoilla, mutta etukäteen on vaikea kuvitella, mitä kaikkea dementia tuo tullessaan. Tauti on kuitenkin yksilöllinen ja näyttäytyy jokaisella ihmisellä omanlaisenaan.
Isäni sairastuminen alkoi persoonallisuuden muutoksilla ja nyt vasta parin vuoden aikana muisti on heikentynyt. Tuo persoonallisuuden muutos on vaikea ymmärtää ja aluksi epäilee jo omaa järkeään. Sellaista sairasta on hyvin vaikea saada lääkäriin, koska heillä ei ole mitään sairauden tunnetta. Onneksi isäni kohdalla lääkitys hidasti paljon sairauden pahentumista.
Hommaa se hoitoon!
Tutuilta ja ystäviltäkin olen eniten saanut ohjeita, että järjestä isäsi johonkin laitoshoitoon. Se on hyvin ymmärtämättömästi sanottu ja siksikin jokaisen kannattaisi perehtyä muistisairauteen, ettei loukkaisi omaisia väärillä käsityksillään.
Ei nykyään ketään noin vain hommata hoitoon, vaan se on pitkä prosessi. Kukaan ei myöskään halua lähteä omasta kodistaan mihinkään ja se tekee laitospaikan saannista erityisen vaikeaa. Harva omainen haluaa myöntää, ettei jaksa ja pysty omia vanhempiaan tai puolisoaan hoitamaan.
Asiakkaina minulla on jatkuvasti ihmisiä, joiden muistisairaus etenee ja se aiheuttaa hankaluuksia ajanvarauksessa. Jotkut poikkeavat tai soittavat pari kertaa viikossa ja varaavat hoitoaikaa, mutta eivät muista koskaan tulla. Näistä tapauksista moni sanoo, että soita sen perheelle, etteivät päästä sitä varailemaan aikoja tai pistävät sen laitokseen.
En ole soittanut, koska tiedän omasta kokemuksesta, ettei kävelykykyistä vielä yksin pärjäävää muistisairasta pysty mitenkään rajoittamaan. Ihmisen pitää voida liikkua kaupungilla niin pitkään kuin siihen pystyy. Ketään ei saa vangita kotiinsa, vaan elämä pitää pysyä hyvin samanlaisena kuin ennenkin.
Itse olen hoitanut asian niin, etten kirjaa ylös tuota ajanvarausta. Silloin, kun useampi aika on jäänyt käyttämättä, tuskin asiakas enää koskaan muistaa tulla ja yleensä vuoden tai parin päästä soitot loppuvat. Sekään ei auta, että minä soittaisin asiakkaalle ja muistuttaisin varatusta ajasta, koska yleensä he eivät muista edes varanneensa aikaa ja olettavat minun sekoilevan ja hermostuvat hoitojen tyrkyttämisestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti