Sain eilen lauantaina Suomen Yrittäjänaisten ansiomerkin tekemästäni työstä yhdistyksen eteen ja naisyrittäjyyden edistämisestä. Tämä ansiomerkki on minulle suuri asia ja se merkitsee minulle paljon. Kiitän saamastani arvostuksesta Suomen Yrittäjänaisia!
 |
| Vierelläni Yrittäjänaisten uusi puheenjohtaja Katja Rajala Vaasasta. |
Ansaittu ansiomerkki
Myönnän omaan itsekääseen tapaani, että olen todellakin ansainnut tämän ansiomerkin omalla työlläni. Kiitos tuli siitä, että olen ollut keskusliiton hallitusvastuussa neljällä vuosikymmenellä. Olin nuorin hallituksen jäsen, mitä 90-luvun alkuun mennessä oli valittu ja olin tuolloin kolmekymmentä. Ensimmäinen hallituskauteni oli 90-luvun alkupuolella ja olin monta vuotta liiton varapuheenjohtaja. Samoin olin 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä liiton hallituksessa ja silloinkin varapuheenjohtajana. Toki olin välillä poiskin antaen tilaa myös toisille. Kuitenkin olin kaksi täyttä kuusivuotiskautta liiton hallituksessa eli siis yhteensä kaksitoista vuotta.
Näiden lisäksi olen ollut useissa toimikunnissa ja edustanut yrittäjänaisia monessa paikassa. Olin myös pitkään Naisjärjestöjen Keskusliitossa yrittäjänaisten edustajana. Oman paikkakuntani Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisissa olen ollut puheenjohtajana ja myöhemmin hallituksen jäsenenä moneen kertaan. Näin jälkeenpäin näen, että oma pieni panokseni naisyrittäjyyden eteen on muuttanut asenteita naisyrittäjiä ja yksinyrittäjiä kohtaan. Myös hyvinvointialojen ja yleensä palvelualojen arvostus on noussut siitä, mitä se oli 1990-luvun alussa.
Vieläkään arvostus ei ole suurta ja virkamiesten sekä valtiovallan ymmärrys pienyrittäjyydestä on vähäistä. Tosin aina, kun Suomeen iskee jokin kriisi, huudetaan yrittäjiä apuun ja niinhän se on nytkin koronan tuoman talouden epävakauden kanssa. Taas kannustetaan kaikkia yrittäjiksi ja yksinyrittäjiä työnantajiksi. Omasta kokemuksestani voin sanoa, että palvelualoilla työnantajan rooli on niin vaikea, etten ainakaan itse siihen enää ryhdy. Toisten työllistäminen on harvoin kannattavaa toimintaa, mutta vastuuta ja stressiä se tuo moninkertaisesti verrattuna yksinyrittämiseen.
Maailmanparantaja
Olen antanut haastatteluja useampaan mediaan tästä ansiomerkistä ja jokainen toimittaja on kysynyt, miksi olen lähtenyt yhdistystoimintaan mukaan. Mitään yksittäistä vastausta siihen ei ole, mutta ehkä pääsyynä on tarpeeni parantaa maailmaa. Päätin 1980-luvulla, että haluan tasoittaa tietä seuraaville nuorille yrittäjille, jottei heillä olisi ihan niin vaikeaa kuin minulla aloittaessani kahdeksantoistavuotiaana kauneushoitolan 1980.
Olen varmaan pienesti tässä asiassa onnistunut muiden samoin ajattelevien kanssa yhdessä. Toisaalta maailman muutokset aiheuttavat sen, että kun yksi ongelma helpottaa, tulee jotain muuta tilalle. Tässä aikakaudessa on omat ongelmansa verrattuna 1980-lukuun.
Olen käyttänyt paljon aikaani yhteisten asioiden hyväksi, mutta olen saanut siitä monin verroin enemmän. Nämä vuodet luottamustehtävissä ovat olleet minun elämäni yliopisto ja olen saanut laajan yhteistyöverkoston.
Ilman tätä verkostoa ja hyvien ystävien tukea olisi moni asia ollut vaikeampaa. Olen oppinut paljon toisilta ihmisiltä ja kouliintunut tehtävien myötä. Sota- ja poliittinen historiaharrastukseni on myös tukenut tätä edunvalvontatyötä, koska siinäkin paneudutaan yhteiskunnan toimintaan. Olen voinut tuoda käytäntöön niitä oppeja, mitä olen maailmanhistorian suurilta johtajilta omaksunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti