Vuoden kiertokulku

Olen tämän talven aikana selittänyt harrastustani niin monelle, että jo itsekin pohdin, miten se mukanani kulkee. Sotahistoria ja historia yleensä on niin suuri osa minua ja elämääni, että se voi jopa vaikuttaa päivittäiseen elämääni.

Sotahistorian tärkeät päivämäärät

Yleensä, kun kirjoitan ajanvarauskirjaan asiakkaan hoitoaikaa mainitsen päivämäärän lisäksi, jos siinä on jotain erityistä. Päivä voi olla liputuspäivä tai jonkun kansallissankarin nimikkopäivä, niin kuin Sibeliuksen tai Minna Canthin syntymäpäivä. Nämähän almanakassa mainitaan, mutta mainitsen myös, jos päivämäärä on sotahistorian kannalta tärkeä.

Usein asiakkaat ihmettelevät, miten voin ne muistaa, mutta itselleni ne ovat kuin sukulaisten tai ystävien syntymäpäivät. Ne ovat vuosien saatossa opittu niin, että ne tulevat heti mieleen. Tässä ovat päivämäärät, mitkä määrittävät minun vuoden kiertoa.

27.1. Vainojen uhrien muistopäivä. Auschwitz vapautettiin 27.1.1945.

13.3. Talvisodan loppumispäivä. Suomen oli pakko taipua rauhaan 13.3.1940 ja se on surullinen päivä.

27.4. Veteraanipäivä. Lapin sota loppui 27.4.-45 ja Suomi siirtyi rauhan tilaan.

4.6. Puolustusvoimien lippujuhlapäivä ja Mannerheimin syntymäpäivä.

22.6. Operaatio Barbarossa alkoi 1941, kun Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon yhdessä Suomen kanssa.

6.8. Atomipommi pudotettiin Hiroshimaan vuonna 1945

1.9. Toinen maailmansota alkoi, kun Saksa hyökkäsi Puolaan 1939

5.9. Jatkosota loppui vuonna 1944

19.9. Moskovan rauhansopimus allekirjoitettiin 1944

31.11. Talvisota alkoi vuonna 1939

6.12. Suomen itsenäisyyspäivä

Päivämäärät antavat toivon tunnetta

Jokaisena näistä päivistä on tapahtunut jotain järkyttävää, mikä on vaikuttanut suureen ihmisjoukkoon. Ihmeellistä kyllä, etteivät ne aiheuta minussa mitään ahdistusta, vaan päinvastoin koen toivon tunnetta. Jos olen itse masentunut tai allapäin, nämä päivämäärät vakuuttavat minut, että kyllä tästä selvitään. 

Esimerkiksi talvisodan muisteleminen aiheuttaa minussa sisuuntumista, että nyt ei saa jäädä masentuneena mököttämään, kun jotkut ovat pystyneet selviämään niin kauheasta helvetistä. Lohdutan itseäni, että minulla asiat on tosi hyvin, kun ei tarvitse neljänkymmenen asteen pakkasessa pysäyttää tankkeja ilman kunnollisia aseita. 

Puolaan liittyvät päivämäärät olivat jossain elämäni vaiheessa tiiviisti mukanani. Koin, että puolalaiset olivat selvinneet niin vaikeista ajoista, ettei Suomen kohtalo ollut ollenkaan niin kamala. Erityisesti minua kosketti päivämäärä 19.4. jolloin vuonna 1943 alkoi Varsovan gethon kansannousu. Se on suurin vastarinta, mitä juutalaiset natseja vastaan tekivät. Kansannousu tukahdutettiin kolmessa viikossa ja sillä ei ollut mitään onnistumisen mahdollisuuttakaan, mutta he sentään yrittivät. 

Vuonna 2013 oli kansannousun 70-vuotisjuhlapäivä ja olin äitini kanssa silloin Varsovassa. Pääsin näkemään ja kokemaan nuo tapahtumat, joilla päivää juhlistettiin ja sen jälkeen sain rauhan näistä Puolan tapahtumista. 

Toinen kansannousu Puolassa oli Varsovan kansannousu 1.8.-44 jolloin Varsovan maanalainen armeija nousi natseja vastaan. Näitä kumpaakin nimitetään Varsovan kansannousuksi ja pitääkin olla historiaa lukiessaan tarkkana kumpaa tapausta tarkoitetaan, koska niillä on ihan eri symboliarvo. Puola on täynnä toisen maailmansodan taistelupaikkoja, keskitysleirejä ja museoita, joten se on sotahistorian harrastajan aarreaitta. 

Olen kiertänyt Puolan museoita aika paljon ja jotenkin olen saanut niistä itselleni rauhan niin, etteivät ne päivämäärät enää niin seuraa minua. En tiedä miksi juuri Puolan kohtalon koin niin järkyttäväksi, mutta aina ei pysty omia tuntemuksiaan selittämään.