Maanantain tunnelmia

Kiitän kaikkia, jotka osallistuitte Pimeän kaupan tapahtumaan. Kerron myöhemmin viikolla, millaisia ostoksia tehtiin, kun ehdin enemmän tilauksia analysoimaan. Nyt kerron ajatuksistani, mitkä liittyvät Aleksei Navalnyin kuolemaan.

Aleksei Navalnyi 1976-2024

Venäjän oppositio

Aleksei Navalnyin murhaaminen Venäjän vankilassa oli odotettavissa ja keskustelin siitä usein kasvohoitoasiakkaiden kanssa. Kaikki tiedostivat, että Navalnyi oli hengenvaarassa, mutta siltikin lopullinen tieto oli lamauttava.

Olen itse seurannut Aleksei Navalnyin tietä Venäjän opposition johtoon toistakymmentä vuotta ja luin säännöllisesti vieläkin hänen suomennettua blogiaan. Viimeistään Boris Nemtsovin murhan jälkeen 2015 Navalnyi nousi näkyvästi Venäjän opposition johtoon. Aleksei Navalnyi oli komea ja karismaattinen mies ja juuri karismaa tarvitaan, jos aikoo saada diktatuurissa kansansuosion. Voin hyvin ymmärtää, miksi Putin vihasi häntä. Putinia ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa komeaksi tai karismaattiseksi johtajaksi, vaan hän on noussut valtaan oveluudella ja häikäilemättömyydellä. Aleksei Navalnyi oli myös yli parikymmentä vuotta nuorempi, parasta miehuuttaan elävä mies, kun Putin alkaa olla jo sairaalloinen turvonnut papparainen. 

Tiedostan hyvin, että Venäjällä sinetöisin elämäni näillä kirjoituksillani, eikä tällaista kritiikkiä Putinia kohtaan sallittaisi. 

Olen seurannut ensin Neuvostoliiton diktatuuria ja nykyisin Venäjän diktatuuria koko ikäni. Olen sen ikäinen, että opin jo lapsuudessani, ettei Neuvostoliittoa saa kritisoida. Järkytyin, kun Neuvostoliiton kaaduttua tuli julki kaikki se pahuus ja ihmisoikeusloukkaukset, mitä itäblokissa oli tapahtunut kommunistisen aikakauden aikana. Pelkään, että olemme nyt samassa tilanteessa, mutta tuo blokki on entistä vahvempi. Nykyisin siihen kuuluvat jo Kiina, Pohjois-Korea, osa arabivaltioista ja moni Afrikan valtio. Ehkä porukan hännillä roikkuu kohta USA:kin, kun Trump toteuttaa omaa politiikkaansa ”Amerikka ensin”. 

Aleksei Navalnyi

Olen vahvasti kannattanut vuosikymmenet Neuvostoliiton ja nykyisin Venäjän toisinajattelijoita. Ensin ihailin Andrei Saharovia, joka oli parikymppisenä idolini ja hänen jälkeensä ihailun kohteeni oli Boris Nemtsov ja lopulta Aleksei Navalnyi. Nimesin pari vuotta sitten kissani Allun Andrei Saharovin ja Aleksei Navalnyin mukaan. Tämä auttaa muistamaan päivittäin, etteivät ihmisoikeudet ole itsestäänselvyys, vaan niistä taistellaan monella taholla kuolemaan saakka. 

Olen miettinyt kovasti, miksi Aleksei Navalnyi palasi Venäjälle, kun myrkytystapaus teki selväksi, että Putin on valmis tappamaan hänet. Oliko se häneltä virhearvio ja hänkin sokeutui omasta kannatuksestaan. Luen juuri kirjaa diktaattoreista ja on tutkitusti selvää, että kansanjohtaja nauttii suosiosta niin kovasti, ettei enää huomaa virheitä. Tämä on inhimillistä ja Aleksei Navalnyi ei myöskään ollut täysin ”puhtoinen” ihmisoikeustaistelija. Navalnyi ei mitenkään tuominnut Venäjän hyökkäystä Krimille, vaan oli sen takana, että Krim kuuluu Venäjälle. Häneenkin oli ilmeisesti uponnut tuo oppi, että Neuvostoliitto on suuri ja mahtava, mitä hän vuonna 1976 syntyneenä oli ehtinyt lapsuudessaan kuulla.

Sokeutuiko Navalnyi myös sille, että hän luuli netissä olevan kannatuksen olevan sama asia, kuin ihmisten kannatus oikeassa elämässä. Koko Navalnyin ja Venäjän opposition kannatus perustui suureksi osaksi nettiin, mitä hän osasi hyödyntää hienosti. Luuliko hän, että palaaminen Venäjälle nostaisi kansan kapinaan ja kaduille ja hän pystyisi syrjäyttämään Putinin. Ehkei hän ymmärtänyt, että kansan lähteminen kadulle Putinin miliisiä vastaan on ihan eri asia, kuin peukuttaa hänen propagandaansa netissä. 

Varmaan saamme tähän vastauksen joskus, kun hänen lähipiirinsä alkaa kertoa kokemuksistaan. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että Putin on kukistanut täysin Venäjän opposition ja kansa on hänen armoillaan.