Niin, kuin aiemmin jo kerroinkin olen juhannusviikon lomalla. Niinhän me olemme Marin kanssa lomat järjestetty jo kohta parikymmentävuotta. Juhannusviikko on yrittäjälle hyvä loma-aika, kun menee vain neljä työpäivää. Kesäkuun viimeisen viikon olemme yhtä aikaa työssä ja sitten Marin lakisääteinen kuukauden loma on heinäkuussa.
Minähän en koskaan pidä lomaa ellen lähde kotoa jonnekin. Se on lähes kaikkien yrittäjien tapa lomailla. Yrittäjien lomat ovat lyhyitä, mutta ne tuntuu pidemmiltä, kun maisema vaihtuu. Viime aikoina olemme matkustelleet sotahistoria harrastukseni mukaan ja onneksi miehenikin nauttii niistä kohteista. Nyt Wienin sotahistoriamuseo täyttää 125-vuotta ja siellä on myös mielenkiintoinen juutalaismuseo. Olen Wienissä ollut kaksi yötä viisitoistavuotta sitten ja ainoa mielikuva on, että se on upea ja vauras kaupunki. Wieniä pommitettiin toisessa maailmansodassa huomattavasti vähemmän, kuin muita Keski-Euroopan kaupunkeja ja Itävalta vapautui Neuvostoliiton miehityksestä jo 50-luvun alkupuolella. Kaupungin hienot historialliset rakennukset ja taideaarteet ovat onneksi säilyneet sodan tuhoilta.
Wienissä on myös suuren idolini Viktor E. Franklinin kotimuseo. Harvalle nimi kertoo mitään, mutta kerron hänestä myöhemmissä blogijutuissani lisää. Viktor E.Franklin (1905-1997) oli psykiatri, joka kehitti keskitysleirivuosinaan logoterapian. Hän on kirjoittanut kirjan nimeltä Ihmisyyden rajalla, josta löytyy ohjeita kaikkiin ihmisen vastoinkäymisiin. Minulle hänen oivalluksensa ovat olleet johtotähtiä joiden avulla persoonastani on tullut sellainen, kuin nyt olen. Sotahistorian osa-alueet keskitysleirikokemukset ja miehittäjien käytös on vaikuttanut aivan konkreettisesti minuun ihmisenä eikä pelkästään harrastuksena.
Minulla on se onni, että voin huoletta sulkea hoitolan oven takanani ja unohtaa työni täysin. En usko, että kovinkaan moni yrittäjä voi niin tehdä. Mari hoitaa aivan kaikki asiat eikä hänen tarvitse kysyä neuvoja mistään. Hänellä on pääsy kauneushoitolan tileille ja kaikesta hän pystyy huolehtimaan. Se on minulle suuri etu ja kiitollisuuden aihe, että saan lomani viettää ihan rauhassa. Tosin tiedän aika monta yrittäjää joiden työntekijät kyllä pystyvät yrityksen hoitamaan, mutta yrittäjä itse haluaa olla mukana joka asiassa. Uskoisin sen tilanteen olevan rasittava työntekijän kannalta.
Lomani aikana kirjoitan tätä blogia ihan fiiliksen mukaan. Muutaman tekstin olen jo valmiiksi ajastanut ilmestymään. Tiedän kuitenkin vanhastaan, että haluan niin kovasti jakaa kokemuksiani asiakkailleni ja lukijoille etten malta olla kirjoittamatta.
Minähän en koskaan pidä lomaa ellen lähde kotoa jonnekin. Se on lähes kaikkien yrittäjien tapa lomailla. Yrittäjien lomat ovat lyhyitä, mutta ne tuntuu pidemmiltä, kun maisema vaihtuu. Viime aikoina olemme matkustelleet sotahistoria harrastukseni mukaan ja onneksi miehenikin nauttii niistä kohteista. Nyt Wienin sotahistoriamuseo täyttää 125-vuotta ja siellä on myös mielenkiintoinen juutalaismuseo. Olen Wienissä ollut kaksi yötä viisitoistavuotta sitten ja ainoa mielikuva on, että se on upea ja vauras kaupunki. Wieniä pommitettiin toisessa maailmansodassa huomattavasti vähemmän, kuin muita Keski-Euroopan kaupunkeja ja Itävalta vapautui Neuvostoliiton miehityksestä jo 50-luvun alkupuolella. Kaupungin hienot historialliset rakennukset ja taideaarteet ovat onneksi säilyneet sodan tuhoilta.
Wienissä on myös suuren idolini Viktor E. Franklinin kotimuseo. Harvalle nimi kertoo mitään, mutta kerron hänestä myöhemmissä blogijutuissani lisää. Viktor E.Franklin (1905-1997) oli psykiatri, joka kehitti keskitysleirivuosinaan logoterapian. Hän on kirjoittanut kirjan nimeltä Ihmisyyden rajalla, josta löytyy ohjeita kaikkiin ihmisen vastoinkäymisiin. Minulle hänen oivalluksensa ovat olleet johtotähtiä joiden avulla persoonastani on tullut sellainen, kuin nyt olen. Sotahistorian osa-alueet keskitysleirikokemukset ja miehittäjien käytös on vaikuttanut aivan konkreettisesti minuun ihmisenä eikä pelkästään harrastuksena.
Minulla on se onni, että voin huoletta sulkea hoitolan oven takanani ja unohtaa työni täysin. En usko, että kovinkaan moni yrittäjä voi niin tehdä. Mari hoitaa aivan kaikki asiat eikä hänen tarvitse kysyä neuvoja mistään. Hänellä on pääsy kauneushoitolan tileille ja kaikesta hän pystyy huolehtimaan. Se on minulle suuri etu ja kiitollisuuden aihe, että saan lomani viettää ihan rauhassa. Tosin tiedän aika monta yrittäjää joiden työntekijät kyllä pystyvät yrityksen hoitamaan, mutta yrittäjä itse haluaa olla mukana joka asiassa. Uskoisin sen tilanteen olevan rasittava työntekijän kannalta.
Lomani aikana kirjoitan tätä blogia ihan fiiliksen mukaan. Muutaman tekstin olen jo valmiiksi ajastanut ilmestymään. Tiedän kuitenkin vanhastaan, että haluan niin kovasti jakaa kokemuksiani asiakkailleni ja lukijoille etten malta olla kirjoittamatta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti