Minussa heräsi taas sisälläni oleva pieni maanviljelijä. Kuuntelin paikallisradiosta jotain kesätyöhön liittyvää ohjelmaa missä annettiin neuvoja kesätyöläisten palkkaamisesta. Toimittaja haastatteli jotain naishenkilöä, joka työkseen neuvoi nuoria kesätyön asioissa.
Ohjelman ajan heillä pyöri twitterissä kysymys missä ihmiset saivat kertoa omista kesätyöpaikoistaan. Sitten he keskustelivat näistä twitterviesteistä ja siitä miten paljon ihan tyypillisiä kesätöitä on. He huomasivat kuitenkin joukosta vallan eksoottisen kesätyön, joka oli sokerijuurikaspellon perkausta. Kumpikin päivitteli, että kaikkea sitä tehdäänkin. Meinasin saada hepulin, että voiko löytyä näin kaupunkilaisia, tai muuten juntteja etteivät he tienneet jurttipeltojen työllistäneen 1950-90-luvuilla sadoittain koululaisia. Itse en edes tunne ketään lapsuuden ystävääni, joka ei olisi ollut jurttipellolla. Nykyisin ei varmaan tunnisteta edes jurtti-sanaa se on lyhenne sokerijuurikkaasta. Janakkala eli sokerijuurikkaasta vuosikymmenet ja koko tämä Hämeenlinnan ympärystä.
Tässä samassa radiohaastattelussa, joku kertoi twitterviestissä olleensa kolmetoistavuotiaana keräämässä kiviä maatalon pelloilta. Siitäkään tämä kaksikko ei oikein ymmärtänyt. Ihmettelivät ettei kolmetoistavuotias voi tehdä raskasta työtä ja pitää huomioida työturvallisuus. He eivät ilmeisesti teinneet yhtään mitä kivien kerääminen pellolta tarkoittaa. Sitäkin on kaikki maatalojen pennut tehneet pienestä pitäen. Eihän sitä tarvitse isompiin kiviin tarttua, vaan jokainen voimiensa mukaan. Kyllä ne ihan nyrkinkokoisetkin kivet on hyvä kerätä pellolta pois ja se sopii mielestäni tuon ikäisille oikein hyvin.
Tämä radiokeskustelu sai minut huomaamaan miten paljon on jo vieraannuttu maataloudesta. Siitä on tullut eksoottinen ammatti josta harva tietää yhtään mitään, mutta mielipiteitä siitä on jokaisella. Kyse on yrittäjyydestä, joka on tehty äärimmäisen vaikeaksi. On aivan törkeää, että osa maataloustuista on vieläkin maksamatta. Mikä muu ammattikunta odottaisi palkkaansa yli puolivuotta? Osa-aikaisena maanviljelijänä saan kaikki Mavin eli maaseutuviraston tiedotteet. Tämän keväisen traktorimarssin jälkeen mavi tukkii kohta sähköpostin, kun nyt tiedotetta tulee joka jutusta. Ennen ei tullut, kuin pari vuodessa ja nyt pari viikossa. Joku järki siitäkin pitäisi löytyä.
Ohjelman ajan heillä pyöri twitterissä kysymys missä ihmiset saivat kertoa omista kesätyöpaikoistaan. Sitten he keskustelivat näistä twitterviesteistä ja siitä miten paljon ihan tyypillisiä kesätöitä on. He huomasivat kuitenkin joukosta vallan eksoottisen kesätyön, joka oli sokerijuurikaspellon perkausta. Kumpikin päivitteli, että kaikkea sitä tehdäänkin. Meinasin saada hepulin, että voiko löytyä näin kaupunkilaisia, tai muuten juntteja etteivät he tienneet jurttipeltojen työllistäneen 1950-90-luvuilla sadoittain koululaisia. Itse en edes tunne ketään lapsuuden ystävääni, joka ei olisi ollut jurttipellolla. Nykyisin ei varmaan tunnisteta edes jurtti-sanaa se on lyhenne sokerijuurikkaasta. Janakkala eli sokerijuurikkaasta vuosikymmenet ja koko tämä Hämeenlinnan ympärystä.
Tässä samassa radiohaastattelussa, joku kertoi twitterviestissä olleensa kolmetoistavuotiaana keräämässä kiviä maatalon pelloilta. Siitäkään tämä kaksikko ei oikein ymmärtänyt. Ihmettelivät ettei kolmetoistavuotias voi tehdä raskasta työtä ja pitää huomioida työturvallisuus. He eivät ilmeisesti teinneet yhtään mitä kivien kerääminen pellolta tarkoittaa. Sitäkin on kaikki maatalojen pennut tehneet pienestä pitäen. Eihän sitä tarvitse isompiin kiviin tarttua, vaan jokainen voimiensa mukaan. Kyllä ne ihan nyrkinkokoisetkin kivet on hyvä kerätä pellolta pois ja se sopii mielestäni tuon ikäisille oikein hyvin.
Tämä radiokeskustelu sai minut huomaamaan miten paljon on jo vieraannuttu maataloudesta. Siitä on tullut eksoottinen ammatti josta harva tietää yhtään mitään, mutta mielipiteitä siitä on jokaisella. Kyse on yrittäjyydestä, joka on tehty äärimmäisen vaikeaksi. On aivan törkeää, että osa maataloustuista on vieläkin maksamatta. Mikä muu ammattikunta odottaisi palkkaansa yli puolivuotta? Osa-aikaisena maanviljelijänä saan kaikki Mavin eli maaseutuviraston tiedotteet. Tämän keväisen traktorimarssin jälkeen mavi tukkii kohta sähköpostin, kun nyt tiedotetta tulee joka jutusta. Ennen ei tullut, kuin pari vuodessa ja nyt pari viikossa. Joku järki siitäkin pitäisi löytyä.
Tähän tekstiin tarttis olla tykkää nappi :)
VastaaPoistaIhan kivalta se tuntuu lukeakin, että tykkäät tekstistäni. Nämä maatalousasiat saa joskus sapen kiehumaan, kun kuulee välillä ihan kummia käsityksiä.
VastaaPoistaInkeri