Eräs tuttu asiakkaani kysyi äskettäin mikä on minulle mieluisin työvaihe kasvohoidossa. Asiakas oli minulle hyvin tuttu yrittäjä, jota tapaan työn ulkopuolellakin. Hän ei yleensä halua meikkiä hoidon jälkeen, koska on suoraan kotiin menossa. Sillä kertaa hänellä kuitenkin oli tärkeä meno ja tein hänelle meikin. Kasvohoidon jälkeiseen meikkiin minulta menee viitisen minuuttia eli se ei ole mikään juhlameikki. Laitan kyllä meikkivoiteen, silmämeikin ja huulipunan ihan asiakkaan tarpeen mukaan, mutta se on pikameikki.
Kysyessään työni mukavinta vaihetta asiakkaani myös vastasi itse ja ajatteli minun tykkäävän meikkaamisesta eniten. Samalla hän ihmetteli miten pystyn tekemään meikkiä toiselle laittamaan ripsiväriä ja käsittelemään silmiä. Tiedän, että yleinen mielikuva kosmetologin työstä on meikkaaminen. Se on täysin virheellinen käsitys ja en edes ymmärrä mistä sellainen on syntynyt. Meikki yleensä kuuluu kosmetologikoulutuksessa viimeisen kevään viimeisiin viikkoihin ja se jää lähes sivuseikaksi. Nykyisin se on vielä vähäisempää, koska on olemassa maskeerajien ammattikunta, joiden halussa meikin teko paremmin on.
Olen varmaan aiemminkin antanut ymmärtää ettei meikki ole minun, tai Marin mieluisin työvaihe. Toisaalta se ei ole mitenkään vaikeaa kummallekaan. Itse olen oikeastaan viime vuosina taas kiinnostunut meikin teosta ja meikistä enemmän, koska koen sen haasteelliseksi oman ikäisille naisille. Kävin 80-90-luvuilla monen meikkitaiteilijan kursseilla. Kerran olin monta päivää Italiassa herra Pascalin opissa, joka meikkasi Monacon Gracen ja Carolinen, sekä Ruotsin Silvian. Hän nimenomaan painotti ikääntyvän naisen meikkaamista, mutta olin itse alle nelikymppinen eikä asia ollut mitenkään oma kohtainen. Viimeksi taisin olla jonkun ranskalaisen julkkismeikkaajan opissa ja hän meikkasi Katri-Helenan ja Paula Koivuniemen. Joskus erehdyin menemään Helena Lindgrenin kurssille ja se oli aivan pohjanoteeraus, koska hän ei osannut opettaa ollenkaan. Hän puhui kuiskaamalla ja siitä ei saanut mitään selvää ja jäi vaan pahamieli.
Nyt, kun paremmin ajattelen niin meikkikursseja olen käynyt pitkän rivin eli kyllä meikkaaminen siinä mielessä pitäisi hallussa olla. Enkä todellakaan koe epävarmuutta meikkiä tekiessäni, tai pidä sitä vaikeana. Kaikenhan oppii tekemällä eikä ripsivärin laitossa ole mitään vaikeaa. Itse laitan ripsivärin ja silmämeikin asiakkaan ollessa makuuasennossa. Asiakas on silloin rennompi ja ripsiväri on huomattavasti helpompi laittaa siinä asennossa, kuin asiakkaan istuessa. Kasvohoidon jälkeinen meikki pitää olla nopea ja helppo tehdä, koska se kuuluu kasvohoidon hintaan. Työtä missä menisi puolituntia ei voisi sisällyttää kasvohoitoon, vaan se olisi pakko hinnoitella erikseen. Tämä käytäntö on meidän hoitolassa, mutta muualla se voi olla toisin. Oma ajatukseni on, että asiakas voi kasvohoidon jälkeen lähteä suoraan töihin, jos niin haluaa.
Kysyessään työni mukavinta vaihetta asiakkaani myös vastasi itse ja ajatteli minun tykkäävän meikkaamisesta eniten. Samalla hän ihmetteli miten pystyn tekemään meikkiä toiselle laittamaan ripsiväriä ja käsittelemään silmiä. Tiedän, että yleinen mielikuva kosmetologin työstä on meikkaaminen. Se on täysin virheellinen käsitys ja en edes ymmärrä mistä sellainen on syntynyt. Meikki yleensä kuuluu kosmetologikoulutuksessa viimeisen kevään viimeisiin viikkoihin ja se jää lähes sivuseikaksi. Nykyisin se on vielä vähäisempää, koska on olemassa maskeerajien ammattikunta, joiden halussa meikin teko paremmin on.
Olen varmaan aiemminkin antanut ymmärtää ettei meikki ole minun, tai Marin mieluisin työvaihe. Toisaalta se ei ole mitenkään vaikeaa kummallekaan. Itse olen oikeastaan viime vuosina taas kiinnostunut meikin teosta ja meikistä enemmän, koska koen sen haasteelliseksi oman ikäisille naisille. Kävin 80-90-luvuilla monen meikkitaiteilijan kursseilla. Kerran olin monta päivää Italiassa herra Pascalin opissa, joka meikkasi Monacon Gracen ja Carolinen, sekä Ruotsin Silvian. Hän nimenomaan painotti ikääntyvän naisen meikkaamista, mutta olin itse alle nelikymppinen eikä asia ollut mitenkään oma kohtainen. Viimeksi taisin olla jonkun ranskalaisen julkkismeikkaajan opissa ja hän meikkasi Katri-Helenan ja Paula Koivuniemen. Joskus erehdyin menemään Helena Lindgrenin kurssille ja se oli aivan pohjanoteeraus, koska hän ei osannut opettaa ollenkaan. Hän puhui kuiskaamalla ja siitä ei saanut mitään selvää ja jäi vaan pahamieli.
Nyt, kun paremmin ajattelen niin meikkikursseja olen käynyt pitkän rivin eli kyllä meikkaaminen siinä mielessä pitäisi hallussa olla. Enkä todellakaan koe epävarmuutta meikkiä tekiessäni, tai pidä sitä vaikeana. Kaikenhan oppii tekemällä eikä ripsivärin laitossa ole mitään vaikeaa. Itse laitan ripsivärin ja silmämeikin asiakkaan ollessa makuuasennossa. Asiakas on silloin rennompi ja ripsiväri on huomattavasti helpompi laittaa siinä asennossa, kuin asiakkaan istuessa. Kasvohoidon jälkeinen meikki pitää olla nopea ja helppo tehdä, koska se kuuluu kasvohoidon hintaan. Työtä missä menisi puolituntia ei voisi sisällyttää kasvohoitoon, vaan se olisi pakko hinnoitella erikseen. Tämä käytäntö on meidän hoitolassa, mutta muualla se voi olla toisin. Oma ajatukseni on, että asiakas voi kasvohoidon jälkeen lähteä suoraan töihin, jos niin haluaa.
Kyllä meillä vaan meikattiin kosmetologikoulussa viikottain ja käytiin vähän maskeraustakin läpi. Arki/juhla/häämeikit, kaikki ne ovat oleellinen osa kosmetologin työtä kaiken muun työn lisäksi. Kävimme meikkaamassa hiusnäytöksissä ja tavarataloissa. Ja valmistuin vuonna 1999.
VastaaPoistaNäin tehtiin myös minun kouluaikoihini. Yksi koulun opettajista oli perehtynyt teatterimeikkeihin enemmänkin ja oli välillä kaupunginteatterissa avustamassa. Ollessani kauneudenhoitoalojen tutkintotoimikunnassa 2012 vuoteen saakka näin mihin suuntaan opetussuunnitelma on menossa. Ammattikoulutus toimii säästöliekillä ihan kaikilla aloilla ei ainoastaan kosmetologilinjoilla. Pyritään mahdollisimman paljon etäopiskeluun ja saaman oppilaat äkkiä ovesta ulos ilman kallista lähiopetusta. Meikkiopetus on korkeintaan 10% kosmetologin koulutuksesta. Suurin piirtein se on saman verran keskiverto kauneushoitolan liikevaihdosta.
VastaaPoistaHaluan korostaa tätä, koska edelleen moni luulee kosmetologin tekevän pelkästään meikkejä. Moni nuori hakeutuu kosmetologikouluun sillä ajatuksella, että haluaa tehdä meikkejä. Totuus paljastuu ensimmäisenä lukukautena ja koulutus lopetetaan kesken. Juuri tämän väärän luulon takia kosmetologilinjat oli jossain vaiheessa ammattikoulujen eniten kesken lopetettuja linjoja.
Toisaalta kosmetologikoulutusta olisi voitu "jalostaa" maskeerauksen suuntaan ja emme olisi menettäneet meikkausta maskeerajille. Tämä on taas osoitus siitä miten vähän kosmetologit taistelevat oman ammattinsa puolesta.
Yleensä, kun kirjoitan kosmetologin ammatista en puhu pelkästään itsestäni, vaan koko ammattikunnasta ja yrittäjyydestä. Olen niin kauan hoitanut yhteisiä asioita, että pyrin näkemään asiat mahdollisimman laajasti.
Inkeri