Sain juuri loppuun ruotsalaisen näyttelijän Mikael Persbrandtin elämäkerran nimeltään Muistini mukaan jonka on kirjoittanut Carl-Johan Vallgren. Suomessa Persbrandt parhaiten tunnetaan Beck-sarjan poliisi Gundvalina ja onhan nuo lukemattomat hänen aiheuttamat skandaalit kuuluneet Suomeenkin asti.
Taiteilijapersoona
Kirja kertoo hyvin samanlaisesta ihmisestä kuin hiljattain lukemani Oskari Katajiston elämäkerta ja siitäkin kirjasta tein blogijutun. Mielestäni nämä miehet vetäytyvät suuren taiteilijapersoonansa taakse eivätkä ota mitään syytä tekemistään pahuuksista ja toisten ihmisten loukkaamisista. Heidän mielestään suuri taiteilija saa tehdä mitä vaan ja kaikkien pitäisi hyväksyä heidän alkoholisminsa sairautena jolle he itse eivät voi mitään. Mikael Persbrandt syntyi 1963 Tukholman työläiskaupunginosassa tavalliseen perheeseen ja hänen hyvin nuori äitinsä opiskeli kuvaamataidon opettajaksi. Jo teini-ikäisenä Persbrandt lähti pahoille teille ja osallistui varkauksiin ja murtoihin ja hän aloitti myös juomisen jo silloin. Koulun päätyttyä hän haki taideoppilaitokseen ja opiskeli maalaustaidetta. Kahdeksantoistavuotiaana hän rakastui balleriinaan ja päätti itsekin ruveta tanssijaksi. Hän oli opiskelun aloittamiseen ihan liian vanha, mutta älyttömällä sinnikyydellä hänestä tuli tanssija. Tämä jotenkin jo kertoo hänen luonteensa ääriinmäisyyksiin menevistä piirteistä. Hän alkoi kasvissyöjäksi, laihtui parikymmentäkiloa ja treenasi jatkuvasti ja juoksi kymmenien kilometrien lenkkejä ja joutuikin sitten sairaalaan vakavan anemian vuoksi. Teatterikouluun hän ei koskaan päässyt, vaikka useamman kerran pyrkikin, mutta tanssiprojektien kautta hän päätyi Dramatenin lavalle.
Sekavaa elämää
En tiennyt aikaisemmin, että Persbrandt onkin niin loistava ja arvostettu teatterinäyttelijä ja nämä Beckit ja muut elokuvat ovat olleet vain sivutöitä. Hän sai jo nuoresta lähtien lukuisia ruotsalaisia arvostettuja palkintoja näyttelijän työstään. Vielä kolmikymppiseen asti hän pystyi pitämään alkoholisminsa jotenkin kurissa, mutta sitten hän tutustui kokaiiniin joka vei hänet melkein kuoleman porteille. Koko ajan hänellä oli lukuisia naissuhteita yhtäaikaa eikä hän kyennyt olemaan uskollinen kenellekään. Ystäväpiiriin kuului moottoripyöräjengiläisiä ja muita rikollisia joille hän järjesti juhlia kotonaan päiväkausia. Pari moottoripyöräjengiläistä pahoinpiteli Persbrandtin niin pahasti, että hän sai kallovamman ja lukuisia luunmurtumia. Pienenpiin tappeluihin hän ajautui yhtenään ja oli iltapäivälehtien lööpeissä jatkuvasti. Katajiston ja Persbrandtin yhteinen piirre on myös tämä lehdistön syyttely. Kumpikin syyttää toimittajia vainoamisesta ja kiusaamisesta eivätkä he huomaa olevansa omien toilailujensa takia lööpeissä. Kokaiinin käytön lisääntyminen teki Persbrandtista epäluotettavan työtoverin ja hänelle ei enää annettu osia Dramattenissa. Hän ei myöskään tullut kovin hyvin toimeen toisten näyttelijöiden kanssa joita hän yleensä piti hulluina, tai epäpätevinä. Mitään talousvaikeuksia ei Persbrandtille tullut, vaikka huumebileet vei rahaa ja työn teossa oli pitkiä taukoja. Omien sanojensa mukaan hän sai törkeän suuria palkkijoita ja ne hän antoi talousasiantuntijan hoitoon jo nuorena mikä oli hyvin viisas päätös.
Kaksisuuntainen mielialahäiriö
Täytyy vain ihmetellä miten hänen vaimonsa tätä kaikkea sietivät. Ensimmäisen avovaimon kanssa hän eli kymmenisen vuotta ja jätti hänet törkeästi. Nainen sai lukea lööpeistä, että toinen nainen odotti Persbrandtin lasta. Tämän lasta odottaneen naisen kanssa Persbrandt on vieläkin yhdessä, vaikka nainen sai kestää helvettiä vuosien ajan. Toisen lapsen synnytyksestä Persbrandt häipyi huumebileisiin moneksi päiväksi. Vaimo kuitenkin järjesti hänelle hoitoa koko ajan ja lopulta hänellä todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Persbrandt oli jo kuoleman porteilla huumeiden takia, kun hän sai lääkityksen mielialahäiriöön ja sen avulla pystyi jättämään huumeet ja alkoholin. Nyt, kun kirja ilmestyi Persbrandt oli ollut parivuotta raittiina. Sen ymmärrän hyvinkin, että maanisdepressisyys voi aiheuttaa alkoholismia, mutta tekeekö se ihmisen myös ilkeäksi. Persbrandtin teot olivat niin ilkeitä ja käytös täysin vailla kunnioitusta toista ihmistä kohtaan ettei se minusta selity mielialahäiriöllä. Kirja on ihan mielenkiintoista luettavaa Ruotsin teatteripiireistä. Luenkin näitä näyttelijäelämäkertoja siksi, että rakastan teatteria ei minua kiinnosta näiden narsistien muut toilailut.
Kommentit
Lähetä kommentti