keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Työtä ja lomaa

Palaan huomenna Rhodoksen reissulta Suomeen ja sitten maanantaina töihin. Lomalla laiskotellessa on aikaa ajatella lomailun merkitystä ja miten loma ja yrittäjyys yhdistetään. Nyt minulla on elämäni pisimpiä lomia, koska olen töistä pois vallan kaksi ja puoliviikkoa.

Aurinkolomat eivät sovi minulle

Olen aiemminkin kertonut, että yleensä yrittäjät lähtevät lomallaan pois kotioloista päästäkseen irti yrityksestään. Näinhän minäkin teen ja nykyisin vielä suuremmalla syyllä, koska samalla pidämme vähän lomaa vanhuksiemme auttamisesta. Päädyimme tänne Rhodokselle, koska päättelimme keväällä matkaa tilatessa, että on kiva päästä aurinkoon ja lämpimään tyypillisen suomalaisen sadekesän jälkeen. Näinhän ei käynytkään ja oma kuumuuskiintiöni on totaalisen täynnä. Hellekesän jälkeen kaksiviikkoa noin kolmenkymmenenviidenasteen kuumuudessa vie kyllä energiat täysin. Tarkoituksemme oli pitää löhöilyloma palmun alla lukiessa, mutta ainoa inhimillinen paikka keskipäivällä on ilmastoitu hotellihuone. Olemme nyt tehneet johtopäätöksen ettei nämä rantalomakohteet ole oikein meitä varten, koska museot ja nähtävyydet merkitsee meille niin paljon. Olemme kyllä koluneet kaikki saaren taidemuseot ja täällä piti olla Kreikan paras modernintaiteenmuseo Ateenan jälkeen. Kovin onnettomalta se kuitenkin vaikutti ja se oli katsottu vartissa. Ihmettelimme myös miten kaikissa näissä taidemuseoissa oli todella kuumaa ja kosteaa. Yleensähän museoissa pidetään tarkkaa huolta tasaisesta lämpötilasta ettei maalaukset mene pilalle. Nyt vaikutti siltä, että ilmastoinnit oli rikki, tai muuten pois käytöstä. Tämä varmaankin kertoo Kreikan valtion taloustilanteesta. Samoin saarella näkyy paljon keskenjääneitä rakennustyömaita, ja autioituneita taloja ja hotelleja. Pikkukaupoissa halutaan käteismaksu eikä mielellään oteta pankkikorttia. Sama ilmiö oli parivuotta sitten Kreetalla. Käteisrahalla pystytään kiertämään verot huomattavasti helpommin. 


Palaan töihin mielelläni

Uskoisin, että aika harva palaa lomalta töihin niin innostuneena kuin minä. Saan lomalla aina niin paljon ideoita hoitolaa varten, että haluan pian toteuttamaan niitä. Tässä mielessäkin lomailu on todella tärkeää, koska muuten ei synny uusia ideoita. On myös tosi kiva uppoutua perusteellisesti keskusteluun mieheni kanssa jota ei oikein ehdi kotona tekemään. Minun pitää myös tunnustaa miten hölmö työnantaja olen. Olen ollut viime päivät sen verran tylsistynyt, että aloin lukemaan hoitolan sähköposteja. Sitten huomasin ettei Mari ollut niihin vastannut ja ajattelin hänellä olevan niin kiire mitä usein sattuukin, kun joutuu olemaan töissä yksin. Ajattelin auttaa häntä ja aloin vastailemaan noihin sähköposteihin kunnes Marilta tuli tekstari, että hänkin on vastannut jo niihin kaikkiin. Jostain syystä minun ipadin sähköpostissa ei noita vastauksia näkynyt. Kyllä minua hävetti, kun menin sekaantumaan Marin työhön. Teki mieli vajota maan rakoon, koska ainahan Mari hoitaa loma-aikanani kaiken eikä minun olisi pitänyt edes mennä lukemaan työsähköposteja. Itse olen moneen kertaan motkottanut miten jotkut yrittäjät eivät anna työntekijöidensä tehdä töitään rauhassa ja puuttuvat lomallaankin kaikkeen. Nyt tein itse saman jutun ja osa asiakkaista sai vastauksia kaksin kappalein. Tämä oli taas hyvä oppi ettei niin pidä tehdä ja onneksi tiedän Marin antavan anteeksi toohottamiseni, vaikka varmaan se on ärsyttänyt häntä. Seuraavaa lomapaikkaa pitää harkita tarkkaan, että paikassa olisi varmasti tarpeeksi nähtävää, kulttuuria ja museoita etten alkaisi säheltämään mitään muuta.

2 kommenttia:

  1. Anonyymi10:56

    Hyvä työnantaja pystyy myöntämään omat virheensä eikä syytä kaikesta jotain muuta. Teillä käydessä saa sen vaikutelman, että olette Marin kanssa hyvissä väleissä. Riitaisuudet nousisi aivan varmasti asiakkaidenkin tietoon, jos niitä olisi. Pelkkä elekieli kertoo ihmisten suhtautumisesta toisiinsa eikä teillä käydessä tule koskaan sellaista fiilistä, että asiakas tuli keskelle raataa. Tämänkin olen kampaajalla kokenut, kun naiset nokittelivat toisilleen eivätkä juurikaan edes huomanneet, että asiakastakin pitää palvella. Sen kokemuksen jälkeen en kyseisen firman ovea enää avannut.

    VastaaPoista
  2. Olen ihan samaa mieltä, että ristiriidat ja vihanpito heijastuisi asiakaspalveluun. Kosmetologin työ tehdään niin lähellä asiakasta, että vihaa puhkuva kasvohieronnan tekijä välittää tunnetilansa asiakkaalle. Työpaikan ihmissuhteet ovat tosi vaikeita varsinkin pienissä parin hengen yrityksissä. Siksi yritämme kumpikin Marin kanssa pitäytyä hyvässä käytöksessä ja arvostaa toinen toisiamme. Tosin kaksikymmentävuotta yhdessä on opettanut meitä niin paljon, että olemme kuin vanha aviopari. Ymmärrämme jo toisen päänasennosta mitä hän ajattelee. Kumpikin tunnemme hyvin toistemme ajatusmaailman ja kaikista tärkeistä asioista olemme samaa mieltä.
    Uskoisin, että meidän samanlainen perhetausta auttaa toistemme ymmärtämistä. Olemme kumpikin maalaistalosta kotoisin ja olemme asuneet lapsuutemme niin, että mummut ja papat, sedät ja tädit ovat olleet samassa pihapiirissä. Emmekä kumpikaan ole mitään hienostelijoita vaan olemme lapsuutemme viettäneet navetassa lantaa luomassa ja vasikoita rapsuttelemassa.


    Inkeri

    VastaaPoista