Hämmästelen välillä todella syvästi miten kummallisia ajatuksia ihmiset saavat päähänsä. Ilmeisesti se on pikkukaupungin ongelma, että lähes kaikki tuntee kaikki muut. Tietysti myös juoruilu on kivaa varsinkin, jos on paljon aikaa vatvoa muiden tekemisiä.
Dermalogica ja iS Clinical ovat Suomen parhaat ammattilaistuotteet!
Meinasin pudota tuolilta kesken kasvohoidon, kun asiakas esitti niin hämmästyttäviä kysymyksiä. En tuntenut asiakas ennestää, mutta hän kuulemma tunsi minut jo 80-luvulta jonkin esitelmäni kuulijakuntana. Tein vasta esipuhdistusta, kun hän kysyi ostatko nämä apteekista. Luulin hänen tarkoittavan kasvosieniä ja pidin lyhyen esitelmän niiden käytöstä ja totesin niitä ehkä saavan myös apteekista. Hän tarkoittikin, että ostanko käyttämäni kosmetiikan apteekista? Olin ihan äimistynyt ja vastasin, että en todellakaan ja kerroin meidän hoitotuotteista. Sitten asiakas kertoi kysymyksensä taustaa. Hänen sukulaisensa kuulemma asuu Tori-Apteekin lähellä ja on huomannut minun käyvän apteekissa usein ja vielä juuri ennen sulkemisaikaa ettei kukaan näkisi minua. He olivat tehneet johtopäätöksen, että ostan hoitolassa käytettävän kosmetiikkan sieltä, koska ei kuulemma kukaan muuten kävisi niin usein apteekissa. En todellakaan tiennyt, että käy apteekissa useammin kuin muut ja mikähän se sallittu käyntimäärä olisi. Tein hänelle hyvin selväksi millaista kosmetiikkaa käytämme ja mistä tukuista se meille tulee. Eikä kosmetologit osta mistään kaupoista, tai apteekeistä tuotteitaan tai edes välineitään, koska olemme yrittäjiä ja teemme tukkukauppaa. Minähän olisi tyhjentänyt joka kerta apteekin hyllyt käydessäni, jos sieltä tuotteita raahaisin. Enkä koskaan suostuisi käyttämään apteekkikosmetiikkaa edes itselleni.
Meidän Jösse ei suuhunsa laita mitään hölmöjä matolääkkeitä.
Syököön äiskä itte lääkkeensä!
Aina puhutaan
Tuo keskustelu jäi minua kaivelemaan ja mietin miten usein olen apteekissa oikein käynnyt. Kyllähän minä olen parin vuoden ajan käynyt apteekissa useammin kuin koskaan ennen sitä. Huolehdin lääkkeet vanhemmilleni ja joskus myös appivanhemmilleni ja matolääkkeitä haen seitsemälle
kissalle. Syksyllä useampi isäni lääke oli sellainen ettei tukku pystynyt niitä toimittamaan. Jouduin setvimään vaihtoehtoja terveyskeskuslääkärin kanssa ja välillä juoksin turhaakin kysymässä joko lääke oli tullut apteekkiin. Sitten joulun tienoilla hain matolääkkeitä ja kokeilin koko repertuaarin läpi, kun Jösse ei suostu ottamaan yhtikäs mitään. Mitä tähän salaa käymiseen tulee niin se tapahtuu ihan käytännön syistä. Minä pääsen työstä yleensä kello 20 ja kun pidän kiirettä ehdin yhdeksäksi apteekkiin. Omasta mielestäni käyn useammin toimittamassa asioitani aamulla ennen töihin tuloa, mutta ehkä sekin katsotaan salaakäymiseksi. Minun ei tietystikään pitäisi näin närkästyä ihmisten johtopäätöksistä, mutta se, että ne koskee työtäni loukkaa minua. Ihmisten elämän tilanteet muutuu ja niin myös minukin. Nyt on se vaihe elämästäni, että käyn apteekissa, terveyskeskuksessa, soittelen lääkärille ja kotisairaanhoitoon ja täyttelen Kela papereita. Aika moni minun ikäiseni tekee tätä samaa omien vanhempiensa kanssa ja se on monelle tuttu tilanne. Kuuntelin kerran Tuurin kyläkaupan Vesa Keskisen esitystä yrittäjäpäivillä. Hän neuvoi, että on aivan sama mitä puhutaan kunhan puhutaan. No, se mikä sopii Vesa Keskiselle ei välttämättä sovellu minulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti