Tuntuu todella pahalta kuulla näitä uutisia Esperi Care, Attendon ja Mehiläisen vanhusten hoidosta. Vaikuttaa siltä, että huono hoito on jo tapa ei poikkeus. Kirjoitan taas omia kokemuksiani vanhusten kohtelusta. Voi olla, että tästä olen jo kirjoittanutkin, mutta asia vaivaa minua.
Kaikki vanhenee
Käyn aina isäni kanssa sairaala-ja lääkärireissuilla, että pysyn selvillä hänen kunnostaan. Olen tehnyt sitä vuodesta 2016 asti, kun hänen toinenkin jalka amputoitiin. Isältäni (82v) amputoitiin oikea jalka pohkeesta 6-7 vuotta sitten ja syksyllä 2016 piti amputoida toisenkin jalan jalkaterä ja kaikki johtui verenkiertohäiriöistä ja diabeteksestä. Isäni oppi kävelemään tuon yhden proteesin kanssa oikein hyvin ja hän teki maansiirtotöitään ja maanviljelyä niin kuin ennenkin eikä käyttänyt edes keppiä. Sitten, kun tuo jalkaterä amputoitiin niin, että vain kantapää jäi jäljelle hän meni todella huonoon kuntoon tulehdusten takia. Puolisenvuotta häntä kuskattiin Janakkalan ja Hämeenlinnan sairaalan väliä. Onneksi hän selvisi siitä ja pääsi kotiin 2017 tammikuussa. Suuri takapakki oli, kun hänen piti harjoitella kävelyä ja selvisikin, että hänen proteesinsa oli hukkunut jompaan kumpaan sairaalaan eikä sitä ole sen jälkeen löytynyt. Minä en voi ymmärtää miten yli puolimetrinen jalka katoaa niin ettei sitä kummastakaan sairaalasta löytynyt. Kukaan muuhan sillä ei tee mitään, koska proteesi on aina yksilöllinen. Janakkalan kunnalle uuden teettäminen maksoi noin 3000€ ja minä menetin lukemattomia työtunteja, kun olin isäni mukana joka paikassa.
Kannustaa pitää aina
Sitten alettiin teettämään uutta proteesia kadonneen tilalle ja kunta maksoi sen, mutta isäni istui vielä neljä kuukautta ylimääräistä pyörätuolissa, kun hän olisi jo halunnut harjoitella kävelyä. Proteesin tekeminen on pitkä prosessi ja sovituksia oli noin 4-5 eli se oli valmis vasta huhtikuulla. Nämä sovituskeikat Hämeenlinnan sairaalassa minua on jääneet vaivaamaan. Paikalla oli aina kolme fysioterapeuttia ja he vannoivat isälleni ettet sinä enää koskaan kävele. Proteesi teetettiin vain sitä varten, että hän pääsee siirtymään pyörätuolista vessaan, tai sänkyyn ja päinvastoin. Olin ihan järkyttynyt, kun mistään kuntoutuksesta ja kävelyharjoituksista ei ollut puhettakaan vaan tiukka toteamus ettet sinä koskaan kävele. Minäkin aloin jo uskomaan heitä, kun he niin vakavasti olivat tämän päättäneet ja hokivat sitä moneen kertaan. Ajattelin, että isälleni tulee suuri pettymys, kun hän ei pääsekkään enää jaloilleen. Sitten, kun saimme tuon proteesin mukaamme menin seuraavana päivänä katsomaan vanhempiani. Pyörätuoli oli siirretty sivuun ja nyt oli rollaattori käytössä. Enkä minä häntä kieltänyt, kun hän siihen hyvin pystyi. Meni kuukauden verran niin rollaattorikin jäi pois ja nyt hän on jo pari vuotta kävellyt sisällä ilman mitään tukea ja muualla yhden kepin kanssa. Joku fysioterapeutti olisi halunnut tulla sen kevään aikana katsomaan miten kotona olo sujuu. Vanhempani kielsivät häntä tulemasta, kun edellisen amputaation yhteydessä oli käyty ja joku heistä oli määrännyt, että kissat pitää teljetä pois siitä tilasta missä isäni kävelee. Tämä osoittaa täydellistä kyvyttömyyttä lukea ihmistä, koska nuo kissat ovat vanhempieni silmäterät ja niihin puuttuminen loukkasi heitä syvästi. Silloinkin fysioterapeutti oli koko ajan sanonut, että isäni kävelee väärin. Mielestäni on parempi kävellä väärinkin kuin istua pyörätuolissa. Isäni on tehnyt peltojen kevät-ja syystyöt ihan hyvin viimeiset pari vuottakin ja nauttii suunnattomasti, kun pääsee pellolle. Mönkijä on hänellä kesäajeluja varten. Kukaan ei myöskään kertonut meille, että on proteesikenkiä jotka auttaa tasapainoon tuon puolikkaan jalan kanssa. Kuulimme niistä ihan sattumalta ja ne hän sai vasta syksyllä 2017. En voi ymmärtää mistä tämä lannistaminen johtui. Ellen olisi itse ollut paikalla en voisi uskoa, että jotain kielletään edes yrittämästä kävelyä. Yksi fysioterapeutti sanoi isälleni, että hän on kuin kuivan kesän orava eikä niillä lihaksilla kävellä. Uskoisin, että se on vaan hyvä, kun isäni on pieni ja laiha. Minusta tuntuu todella pahalta, että tällaista masentamista edes voidaan tehdä. Yhtään kannustuksen sanaa ei noilla käynneillä tullut. Ilmeisesti, jos isäni olisi jossain hoivakodissa hän olisi helpommin hoidettava, kun pysyisi vaan paikallaan pyörätuolissa. Toivon, että tällaista kokemusta ei tule kenellekkään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti