Vanhuus on raadollista

Kirjoitan taas vanhempieni elämästä ja meidän kokemuksista vanhusten hoidosta. Tämä kirjoitukseni on yksipuolinen näkemys, koska en nyt jaksa kokea myötätuntoa vanhuspalvelujen työntekijöille. En olisi ikinä uskonut minkälaisia asioita joutuu kohtaamaan, kun yrittää saada vanhemmilleen hyvän elämän loppuvuosiksi.

Raha puhuu

Kerroinkin muutama viikko sitten, että äitini (78v.) omaishoitajuus lopetettiin aivan yhtä äkkiä. Äitini oli 2016-2018 isäni (82v.)omaishoitaja ja isältäni on amputoitu jalat ja hänellä on keskivaikea muistisairaus. Huhtikuussa äitini ihmetteli, kun hän ei enää saa omaishoidon tukea ja luulin kyseessä olevan inhimillisen erehdyksen ja soitin asiasta ikäihmisten palvelukeskukseen. Sieltä selvisi, että vanhempieni luona oli käynyt marraskuussa joku hoitohenkilökunnasta ja tunnin haastattelun perusteella arvioinut ettei isäni tarvitse enää apua. Sen seurauksena omaishoitajuus oli peruttu, mutta äitini ei ollut sitä marraskuussa ymmärtänyt. Tilanne oli täysin absurdi, kun monisairas vanhus muka paranikin täysin. Päätöksestä ei enää voinut valittaa, kun oli kulunut useita kuukausia ja omaishoitajuuden hakuprosessi aloitettiin alusta. Nyt käymme läpi tätä monivaiheista prosessia jossa täytellään papereita ja tehdään haastatteluja. Alkuviikosta olin paikalla, kun vanhempieni luona tehtiin kartoituskäynti. Ensimmäisessä viidessä minuutissa minulle selvisi, että oli jo etukäteen päätetty ettei omaishoitajuutta myönnetä. Eihän he voi myöntää tehneensä virheratkaisuja. Virallista hylkäystä emme ole vielä saaneet ja sen jälkeen olen päättänyt valittaa asiasta. Kartoitusta tehnyt henkilö oli hyvin mukava ja pahoitteli, kun rahaa on niin vähän. Mielestäni kyse ei ole isäni hoidon tarpeesta vaan siitä, että kunnalla ei ole rahaa ja säästöjä pitää tehdä. 

Kultsu on aina hyväntuulinen omaishoitaja. Masennuspäivänäkin

karvaturrit tuottavat suurta iloa.

Nöyryyttävää tenttaamista

Tuo isäni avun tarpeen kartoitus oli niin nöyryyttävää tenttaamista, että sydäntäni kirveli vanhempieni puolesta. Isäni taitoja ja persoonaa revittiin auki perusteellisesti. Kahden tunnin ajan hän yritti parhaansa mukaan selviytyä kysymyksistä. Isäni oli ihan itkuinen, kun hänelle tivattiin mitä hän osaa ja pystyy ja mitä ei. Kuka hyvänsä masentuisi, jos pitäisi pari tuntia kestää sitä, että osoitetaan ettei sinulla ole enää mitään taitoja jäljellä. Nyt mietin, että onko tämä ainoa tapa selvittää
vanhusten kotioloja. Olisi paljon armollisempaa, jos asiat olisi kysytty minulta ja äidiltäni ilman isäni läsnäoloa. Minulla ei ollut sydäntä luetella päin kasvoja kaikkia niitä elämän perustaitoja mitä hän ei enää pysty tekemään ja mitä hän kuitenkin väittää osaavansa. Miksi vanhuksen pitää sietää niin raadollista kohtelua jota ei kukaan nuorempikaan kestäisi. Haastattelussa ilmeni ettei ole oikeastaan väliä, että isäni tarvitsee apua kaikissa päivän toimissa, kun hän osaa pukeutua aamuisin lähes itsenäisesti. Äitini sai myös hyvän neuvon pesupäivään. Isältäni on kevään aikana suihkutuksen jälkeen mennyt muutaman kerran jaloista voima täysin pois. Me emme ole olleet kotona ja äitini on hoitanut tilanteen yksin. Äitini on vetänyt pyyhkeen avulla lattiaa pitkin isäni pesuhuoneesta pois ja 

sänkyyn. Kerroin tästä ja saimme neuvon, että isääni ei tarvitse heti yrittää siirtää vaan pitää laittaa tyyny pään alle ja joku peitto päälle ja odotella, kun voima palautuu. Eiköhän se ole jo heitteille jättämistä, että vanha jalaton mies jätettäisiin märälle, kovalle pesuhuoneen lattialle makoileen. Johan täysin märkä mies saa keuhkokuumeen moisesta kohtelusta. 

Nämä on tunnelmani tällä kertaa. Tarina tulee varmaan jatkumaan. Ihmettelen miten olen pystynyt
toimimaan yrittäjänä vuosikymmenet, kun en tässä vanhusten hoidon viidakossa pärjää ollenkaan. En osaa kysyä oikeita asioita enkä etsiä tietoa tarpeeksi. Ihmettelen miten ne vanhukset pärjää joilla ei ole ketään nuorempaa apuna. Toivottavasti nämä kokemukseni antaa joillekin hiukan vertaistukea. Kirjoitan näistä siksi, että epäkohdat eivät unohdu vaan meidän yhteiskunnan pitää pystyä muuttamaan vanhusten elämä nykyistä paremmaksi.