Sotahistoriaa teoriassa

Minusta niin kuin varmaan monesta muustakin tuntuu oudolta, kun ei ole mitään matkasuunnitelmia. Itselläni ei ole edes lomahaaveita, kun laitan nyt hoitolan tilanteen kaiken edelle, joten kaikki sotahistoriaan liittyvä harrastukseni on vain teoriaa.

Sotaisa kevät

Yleensä olen viimeistään tässä vaiheessa kesää innoissani suunnittelemassa seuraavaa matkaa johonkin sotahistoriakohteeseen ja tunne on nyt jotenkin välitilassa olemista, kun mitään suunnitelmia ei ole. Näin keväällä kaikki mahdolliset kohteet ovat mielessä, koska kevät on täynnä erilaisia sotaan liittyviä merkkipäiviä.

27.1. Vainojen uhrien muistopäivä, Auschwitz vapautettiin 27.1.1945

13.3. Suomen talvisodan päättymispäivä. Talvisota loppui 13.3.1940

27.4. Veteraanipäivä. Lapin sota päättyi 28.4.1945

8.5. Toisen maailmansodan päättymispäivä. Venäjällä tämä on suuri juhla nimeltään Voiton päivä.

Toukokuun 3. sunnuntai on Kaatuneiden muistopäivä

4.6. Puolustusvoimien lippujuhlapäivä, Marsalkka Mannerheimin syntymäpäivä

6.6. Normandian maihinnousun alkaminen, joka on juhlapäivä liittoutuneille
Jokainen näistä merkkipäivistä on suuri juhla joko Suomessa tai muualla Euroopassa. Olen yleensä osallistunut joka kevät jonkun maan muistojuhliin lähinnä Puolassa ja Saksassa. Nyt suren kovasti, kun mietin, miten kauan menee ennen kuin pääsen taas konkreettisesti kiinni tärkeään harrastukseeni. Syksyllä 11.11. on ensimmäisen maailmansodan päätöspäivä ja se on vapaapäivä ainakin Ranskassa ja Englannissa. Haluaisin kokea senkin päivän jollakin Ranskan paikkakunnalla, missä ensimmäisen maailmansodan joukot olivat jumittuneet juoksuhautoihin. Kuitenkin epäilen, ettei se vielä tulevana syksynä ole mahdollista.

Venäläisiä lapsia, Äänislinna. Huhtikuu 1942. (H. Laukka)

Haaveena Äänislinna

Ennen tätä koronaa haaveissani oli, että pääsisin tänä keväänä Äänislinnaan eli Petroskoihin. En ole käynyt vielä missään muualla suomalaisten taistelupaikoilla kuin Viipurissa. Suunnitelmissa oli, että tänä vuonna olisin alkanut osallistumaan enemmän Suomen Sotahistoriallisen Seuran matkoihin. Olen haaveillut niistä pitkään, mutta ne ovat kalliita ja ajankohdat ovat olleet vaikeita järjestää työni kannalta. 

Tuo Petroskoi on kiehtonut minua lapsesta asti, kun pappani kertoi tästä Äänislinnasta. Se oli aina hänen puheissaan Äänislinna, joka oli Suomen miehityksen aikainen nimi Petroskoille. Pappani päivitteli usein miten köyhä ja rappeutunut kaupunki oli, kun suomalaiset miehittivät sen syksyllä 1941.

Muutama asiakkaani kertoi myös tästä kaupungista, koska suomalaiset olivat siellä lähes kolme vuotta ja monet lotat pitivät sitä asemapaikkanaan. Muistan miten eräs asiakkaani kävi siellä usein 2000-luvun alussa muistelemassa menneisyyttä. Hän oli Ruben Laguksen panssarijoukkojen upseerin kanssa naimisissa ja heidän ensimmäinen lapsikin syntyi tuolla Äänislinnan kodissa. Sieltä kuulemma löytyi vielä hyvin ne rakennukset, missä suomalaiset asuivat. 

Tämä Suomen rooli miehitysvaltana on melko hiljaisuuteen jätetty asia. Siitä vaiheesta harva on kirjoittanut muistelmiaan ja tietoni perustuvat virallisempiin historialähteisiin. Suomella oli kahdeksan keskitysleiriä Petroskoin kaupunkialueella, joihin oli siirretty kaikki venäläiset asukkaat. Suurin osa lapsia, naisia ja vanhuksia. 

Tästä vaiheesta ei tietenkään haluta puhua, koska se oli häpeällistä toimintaa. Tosin juuri äsken luin viime vuonna tehdyn gradun suomalaisten tekemistä seksuaalirikoksista miehitysalueella. Virallisen tiedon mukaan niitä oli vain seitsemänkymmentä tapausta koko tuon kolmen vuoden ajalta. 

Se on aivan hämmästyttävän alhainen luku ja hiukan epäilyttää onko kaikki rikokset kirjattu. Valitettavasti jokaisen armeijan joukoissa on rikollista porukkaa, jotka käyvät naisten kimppuun. 

Toivotaan, että pääsen näkemään tuon unelmieni Äänislinnan edes muutaman vuoden kuluttua.