Varmaan lukijat jo arvaakin, että olen vapaapäivinä uppoutunut sotahistoriaan ja nyt vähän eri tavallakin, kun olen oppinut kuuntelemaan äänikirjoja. Todella hyvä rentoutumistapa on kutoa, kuunnella mielenkiintoista tutkimusta sotimisen historiasta ja nauttia sylissä nukkuvien kissojen lämmöstä.
Ensi kesänä tulee kahdeksankymmentä vuotta jatkosodan alkamisesta
Vuosi 2021 tulee olemaan täynnä merkittäviä muistopäiviä, koska kesällä tulee myös kahdeksankymmentä vuotta Saksan hyökkäyksestä Neuvostoliittoon. Venäjällä toisesta maailmansodasta käytetään nimitystä suuri isänmaallinen sota ja se on iskostettu ihmisten mieliin suurena sankaritarinana. Kyllähän siinä sankaritarun aineksiakin löytyy, mutta ei yhtään enempää kuin muidenkaan liittoutuneiden puolella taistelleiden maiden.
Neuvostoliiton aikana ei totuutta juurikaan arvostettu ja sama tilanne näyttää olevan Venäjällä nykyisinkin. Odotan suurella mielenkiinnolla millaisia juhlallisuuksia Venäjällä järjestetään ja miten asioista uutisoidaan. Tässähän nousee taas esiin, että Suomihan teki yhteistyötä Saksan kanssa ja hyökkäsi Neuvostoliittoon yhtä aikaa saksalaisten kanssa.
Taatusti tämä asia taas puidaan uudestaan ja yritetään etsiä uusia näkökulmia. Käsittääkseni kaikki arkistot ovat jo avattu näin vanhoista tapahtumista joten mitään uutta ei luulisi löytyvän. Toisaalta Venäjästä ei koskaan tiedä onko siellä totuutta olemassakaan. Minun harrastukseni kannalta tämä on erittäin kiinnostava aihe ja toivoisin, että nuoremmat sotahistorian tutkijat löytäisivät uusia näkökulmia Neuvostoliiton, Saksan ja Suomen suhteisiin toisen maailmansodan aikana.
Pääsisiköhän jo kesällä matkustamaan?
Vielä vuosi sitten kuvittelin pääseväni kesällä 2021 Saksaan tutustumaan heidän tekemiin näyttelyihin. Saksalaiset ovat uskomattoman hyvin sinut karmean menneisyytensä kanssa ja museot tekevät taidokkaita ja kiinnostavia näyttelyitä maan historiasta.
Nyt näyttää siltä ettei ensi kesänä vielä uskalla matkustaa, mutta toivoisin pääseväni jo vuoden päästä tutustumaan mielenkiintoni kohteisiin Euroopassa. Haaveilen, että ensimmäisenä suuntaan Saksaan joko Berliiniin tai Muncheniin. Suuri haaveni on joskus päästä Venäjälle Volkogradiin eli entiseen Stalingradiin ja nähdä omin silmin millaisesa paikassa on käyty pitkä taistelu joka lopulta pysäytti Hitlerin hullut suunnitelmat vallata koko Eurooppa.
Elämme nyt hyvin erikoista aikaa ja en ole edes viitsinyt suunnitella mitään matkustamista. Tähän asti minulla on aina ollut joku matka mielenkiinnon kohteena jota varten kerään historian aineistoa. Nyt ei innosta edes haaveilla matkalle lähdöstä, kun voi mennä vielä pitkään ennen kuin korona saadaan taltutettua.
Uskoisin, että Suomessakin kootaan näyttelyitä jatkosodan tapahtumista ensi kesää varten, mutta sitähän ei vielä tiedä onko museot edes auki kesällä 2021. Nyt on parempi uppoutua vain kirjallisuuteen ja yrittää mielessään kuvitella miten tapahtumat etenivät kahdeksankymmentävuotta sitten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti