Katsoin TV:stä sarjan kenraali Charles de Gaullesta, koska niin moni asiakas siitä puhui. Taas kerran on pakko todeta, että fakta ja fiktio on kaksi eri asiaa ja tässä tv-sarjassa oli aika paljon ranskalaisten omia näkemyksiä historian kulusta.
Ranskan miehitys oli suuri häpeä
Ranskalaisille on ollut suunnaton trauma vielä meidän päiviimme asti, että toisessa maailmansodassa Saksan armeija ajoi rajan ylitse noin vain ja miehitti Ranskan parissa kuukaudessa. Ranskan sotamuseoissa ei tästä juurikaan kerrota vaan esillä on vastarintaliikkeen urotyöt. Ensimmäinen maailmansota on esillä Ranskassa joka paikassa ja siihen liittyviä muistomerkkejä on tuhkatiheään, mutta ranskalaiset kuuluivatkin sen sodan voittajavaltioihin. Toisesta maailmansodasta vaietaan, koska Ranska oli miehitettynä lähes koko sodan ajan.
Tämä tv-sarja Charles de Gaullesta on jonkinlainen sankarinäkökulma Ranskan toisen maailmansodan historiaan. Olen pyrkinyt jo kolmekymppisenä hahmottamaan Euroopan eri maiden historian 1800-luvun lopulta lähtien. Oma mielikuvani jonka olen muodostanut jo aikaa sitten on aivan toisenlainen mitä tulee kenraali de Gaulleen. Missään tapauksessa en kiellä etteikö hän olisi sankari, koska sitä Charles de Gaulle on mitä suuremmassa määrin.
Ihmisenä hän ei ollut mikään pidetty eikä käsittääkseni mikään mukava mies perheelleen. Tätä tv-sarjaa ennen de Gaullen pedantista ja itsekeskeisestä persoonasta on paljon tarinoita ja hänellä ei juurikaan ollut ystäviä. Hän oli kuuluisa hysteerisistä raivokohtauksistaan ja kohtuuttomista vaatimuksista alaisilleen. Ainoa läheinen hänelle oli kulttuuriministeri Andre Malraux joka kärsi Tourrette-syndroomasta ja oli itsekin erikoinen persoona.
Charles de Gaullen vaimo Yvonne oli tv-sarjassa kuvattu tärkeäksi tueksi miehelleen jota aviomies myös arvosti, mutta sekään ei vastaa totuutta. Yvonne de Gaulle oli äärimmäisen syrjäänvetäytyvä ja näkymätön presidentin puoliso jota ei juurikaan nähty miehensä rinnalla. Jälkipolville on muodostunut käsitys ettei de Gaulle juurikaan naisia arvostanut eikä välittänyt vaimostaan ja perheestään.
Vasta tästä tv-sarjasta sain tietää tästä downlapsesta Anne de Gaullesta joka kuoli parikymppisenä. Sarjassa annetaan mielikuva, että kenraali de Gaulle eli ja taisteli tyttärensä muiston voimalla ja että lapsi merkitsi hänelle erittäin paljon.
Jos vertaan tätä mielikuvaa siihen mitä historia kertoo tuon ajan ihmisten suhteesta vammaisuuteen niin minun on vaikea uskoa, että kenraali joka ihaili fyysistä voimaa olisi niin omistautunut isä. 1900-luvun alkupuolella isät tuskin seurustelivat lastensa kanssa ja valitettavasti vammaiset piiloitettiin taustalle. Ranskassa oli vallalla sama rotuoppi kuin Saksassakin ja downlapset jätettiin yleensä laitoksiin. Tietysti on hieno asia, että rakkaus tähän lapseen on nostettu sarjassa näin esille, mutta sen todenperäisyys on eri asia.
Vastarintaliike toisessa maailmansodassa
Tv-sarjassa oli nostettu esiin Ranskan vastarintaliikkeen merkitys ja sehän onkin ranskalaisten ylpeyden aihe toisessa maailmansodassa. Sarjassa liittoutuneiden kenraali Dwight D. Eisenhower sanoo de Gaullelle ettei Normannian maihinnousu olisi onnistunut ilman Ranskan vastarintaliikettä.
Tämä oli kyllä ensimmäinen kerta, kun olen tuon väitteen kuullut eikä se pidä paikkaansa. Ehkä siitä oli pieni hyöty, kun vastarintaliike tuhosi rautateitä niin saksalaisten täydennykset eivät aina päässeet aikataulussa perille. Muuten koko sodan ajan Englannin pääministeri Winston Churchill toppuutteli eri maiden vastarintaliikkeitä, koska saksalaisten kostotoimet olivat niin valtaisat. Yhdenkin sotilaan tappio saatettiin rangaista 10-50 siviilin ampumisella.
Jos laitettaisiin rinnakain vastarintaliikkeiden Saksaa vastustavat teot ja saksalaisten kostotoimet taitaisi käydä niin, että turhaan tapettujen siviilien määrä olisi aika pöyristyttävä. Toisaalta nostihan tämä vastarintaliikkeiden toiminta miehitettyjen maiden itsetuntoa ja taistelumoraalia.
Minua ilahdutti kovasti miten tässä de Gaulle-sarjassa nostettiin esiin nämä valtionjohtajien kissat. Sitä en tiennyt, että kenraali de Gaulle oli kissaihminen, mutta Winston Churchillin kohdalla se mainitaan usein. Ihmettelin vaan sitä, että tv-sarjassa Churchillin kissan nimi oli Nelson ja minun mielestäni se oli Smokey. Joka tapauksessa kissa oli musta. Yritin selvittää kissan nimeä ja lähes kaikkialla netissä mainitaan tuo Nelson. Paitsi minun omassa blogijutussani jossa kerroin käynnistäni Lontoon Churchill museossa joka on niissä maanalaisissa tiloissa missä Englannin sotaa johdettiin.
Tuolla museossa on yksi vitriini tästä mustasta Smokey kissasta joka oli Churchillin keskustelukumppani toisen maailmansodan aikana ja Smokey mainitaan myös Churchillin elämäkerrassa useampaan kertaan. Tietysti ei tuo ole niin merkittävää mikä kissan nimi oli pääasia on, että sen merkitys on huomioitu.
Kenraali de Gaulle kirjoitti muistelmansa sodan jälkeen ja työ oli niin salaista, että ainoastaan hänen kissa sai lukea käsikirjoitusta. Winston Churchill taas kirjoitti jossain, että hän kertoo joka ilta kissalleen päivän tapahtumat ja se katsoo häntä ja näyttää siltä, että kyllähän minä jo nuo tiesin.
Kyllä Anne de Gaulle (1928 - 1948) oli erittäin tärkeä vanhemmilleen. He eivät lähettäneet häntä vieraiden hoitoon niin kuin ajan tapa oli. Charles de Gaulle oli julkisesti etäinen ja arroganttikin, mutta Annea kohtaan hän osoitti ehdotonta rakkautta. Hän otti asiakseen huvittaa Annea laulaen ja tanssien. Annen ainoa sana oli: Papa.
VastaaPoistaHeistä on valokuva rannalta vuodelta 1933. Ikoninen kuva.
De Gaullet ostivat vuonna 1945 linnan vammaisten nuorten naisten hoitokotia varten. La Fondation Anne de Gaulle perustettiin vuonna 1948 Annen kuoltua. Säätiön ensimmäinen pääsihteeri oli Georges Pompidou, de Gaullen ystävä ja seuraaja presidenttinä. Yvonne de Gaulle oli kehittänyt uusia tapoja toimia vammaiasten lasten kanssa. La Fondation Anne de Gaulle toimii edelleen verkkosivujensakin mukaan.
Minuun teki vaikutuksen, miten Charles de Gaulle löysi voimaa pienestä tyttärestään, joka ei ollut kuin muut. Kun de Gaulle joutui murhayrityksen kohteeksi 1960-luvun alussa, tarinan mukaan luoti kimposi Annen valokuvan kehyksestä. De Gaulle piti aina Annen valokuvaa mukanaan. Kaikki kolme, niin Anne, Yvonne ja Charles lepäävät saman kiven alla.