sunnuntai 8. toukokuuta 2022

Naiset kunniaan!

Näin äitienpäivänä ajattelin, että on hyvä hetki kirjoittaa lukemistani naisten elämäkerroista ja mietteistäni naisen asemasta. Naisten vähäisempi arvostus näkyy siinäkin, ettei naisista ole edes kirjoitettu elämäkertoja niin paljon kuin miehistä. 



Mielenkiintoisia elämäkertoja 

Olen hyvin kiinnostunut Suomen kulttuurihistoriasta 1850-1950 välillä ja lähes kaikki tunnetut kulttuuripersoonat ovat myös vaikuttaneet meidän itsenäistymiseen. Samalla aikakaudella eli myös monet vahvat naiset, jotka vaikuttivat omalla panoksellaan Suomen kehittymiseen. 
Harmittavan vähän on elämäkertoja Suomen ensimmäisistä tiedenaisista, lääkäreistä, lakimiehistä ja taiteilijoista, vaikka jokainen on raivannut tietä muille naisille ja vaikuttanut tasa-arvon kehittymiseen. 
Viimeksi luin Reetta Hännisen Tulisydän - Maissi Erkon kiihkeä elämä, joka kertoi Päivälehden eli nykyisen Helsingin Sanomien perustajan Eero Erkon vaimosta.  
Toinen mielenkiintoinen lukukokemus oli Helena Ruuskan Olisit villiä villimpi eli Mary Gallen-Kallelan elämäkerta. Kummankin naisen elämäkerta on kirjoitettu vain siksi, että he olivat suurmiesten vaimoja. Kuitenkin kumpikin vaikutti miehensä elämään niin vahvasti, ettei ilman heitä Eero Erkko tai Akseli Gallen-Kallela olisi pystynyt niin vaikuttavaan elämäntyöhön. 
Kirjoja lukiessani näiden naisten arvo silmissäni nousi huimasti ja kumpikin on tehnyt vaikuttavan elämän työn. Maissi Erkko osallistui vahvasti naiskagaalin toimintaan ja vaaransi itsensä Suomen itsenäisyyttä ajaessaan. Mary Gallen-Kallela olisi itse ollut lahjakas pianisti, joka olisi voinut nousta maailman maineeseen, mutta hän uhrasi elämänsä miehensä taiteelle.
Ihmettelen kovasti tätä Mary Gallen-Kallelan kirjan nimeä Olisit villiä villimpi. Tämä lause on suora lainaus Akseli Gallen-Kallelan intiimistä kirjeestä nuorelle vaimolleen, jossa hän kuvasi omaa eroottista kaipaustaan kotiin jääneelle Marylle. Eikö Maryn elämästä jäänyt jäljelle muuta kuin yksittäinen eroottinen mielikuva. Koko elämänsä hän taisteli miehensä rinnalla taloudellisissa vaikeuksissa ja raskaassa työssä ja tätä elämää löytyy kuvaamaan vai lyhyt seksiin liittyvä lause.
Voi olla, että olen tiukkapipoinen ja vanhanaikainen, mutta pidän tätä kirjan nimeä huonona valintana. Ihmettelen, miksi vielä naiskirjailija on nostanut juuri tämän lauseen esiin, kun vaihtoehtona olisi kymmeniä muita Akselin kuvauksia vaimostaan.


Missä ovat sota-ajan naiset

Naisten elämäkerroissa kaipaan eniten tutkimuksia kenraalien ja sota-ajan johtajien vaimoista. Monien korkeiden upseerien elämäkertojen rivien väleistä olen lukenut, että tämän vaimolla on ollut vaikeaa. Kuitenkin nämä sotilaiden vaimot ovat täysin häivytetty ja hyvä, jos heidän etunimensä edes miehen elämäkerrassa mainitaan.
Talvi- ja jatkosodassa korkeat upseerit olivat äärimmäisen paineen alla ja tietenkin puoliso oli tärkeässä roolissa, jotta tämä paine kestettiin. Eikä kaikki välttämättä kestäneetkään, koska monesta tunnetusta upseerista on jäänyt tarinoita raivokohtauksista ja juopotteluista, kun stressi on käynyt ylivoimaiseksi. 
Todella monen kenraalin elämäkertaa lukiessani olen ajatellut, että voi vaimoparkaa kuka tämänkin miehen kanssa on joutunut elämään. Siksi haluaisinkin tietää, millaisia nämä naiset olivat, jotka kokosivat rikkoutuneista miehistä taas kokonaisia.
Pidän erikoisena, ettei kukaan tutkija ole selvitellyt Mannerheimin vaimon Anastasia Mannerheimin elämäntarinaa. Päällimmäisenä hänestä on annettu kuva hysteerisenä ja vaivalloisena naisena, joka häipyi kahden tyttärensä kanssa Ranskaan erotessaan kuuluisasta miehestään. 
Itse olen vuosien varrella koonnut hänestä eri tietolähteistä ihan toisenlaisen mielikuvan. Hän oli Punaisen Ristin sairaanhoitajana ainakin parilla rintamalla Venäjän Kaukoidässä, joten mikään turhanpäiväinen seurapiiriruusu hän ei ollut. Kumpikaan Mannerheimin tyttäristä ei mennyt naimisiin ja minusta sekin olisi tutkimisen arvoista, miten he elämänsä elivät. 
Sodan ajan valtiomiesten vaimoistakaan ei juurikaan ole tietoa. Väinö Tannerin vaimo Linda Tanner on ilmeisesti ollut vahva ja pystyvä nainen, jota hänen miehensäkin arvosti. Muiden sotasyyllisten vaimoista en tiedä oikeastaan mitään. Edwin Linkomiehen ja T.M Kivimäen vaimoista ei ole mitään tietoa saatavilla, vaikka he taatusti ovat olleet tukena miestensä ministeriaikoina. Uskoisin, että myös miesten vankila-aikoina he ovat pyörittäneet perhe-elämää, mutta he ovat saanet häipyä ihan tuntemattomuuteen. Toivottavasti näistä Suomea rakentaneista naisista joku tutkija kiinnostuisi ja heidätkin nostettaisiin arvoiseensa asemaan.


Hyvää äitienpäivää!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti