lauantai 24. joulukuuta 2022

Hyvää joulua!

Nyt on vuoden suurin juhla ja perheet kokoontuvat yhteen joulua viettämään. Itse olen ehdottomasti ”jouluihminen”, mutta oma energiani menee hoitolan joulun laittamiseen ja mieheni hoitaa lähes kaikki kotijoulun tekemiset. 



Muutoksia perheen piirissä

Meidän jouluvierasväki on pienenemään päin, koska perinteisesti meille tulee jouluillalliselle mieheni vanhemmat ja omat vanhempani paritalomme toisesta päästä. Tänä vuonna jäljellä on vain mummut: anoppini 90v. ja äitini 81v. Jo viime vuonna porukka oli näin pieni, kun appeni oli juuri kuollut ja isäni oli jo hoitokodissa. 
Sitä vastoin kissajengi on kasvanut kahdella vintiöllä eli Allu ja Vote muuttivat meille kesällä. Nyt karvakorvia on viisi ja meno on jo hyvin vauhdikasta. Vinski 3v. on muuttunut lapseksi jälleen ja leikkii täysillä pikkupoikien kanssa, kun nyt vihdoinkin sai leikkikaverit. 
Onneksi vanhat pojat Jösse ja Valtsu 16v. ovat sopeutuneet täysin näihin uusiin tulokkaisiin. Valtsu on koko perheen pomo ja isähahmo kenen viereen kaikki pikkuiset tulee yöksi nukkumaan. Jösse on sydänvaivojensa vuoksi rauhaa rakastava ja sillä on omat rauhalliset nukkumispaikkansa. 
Anoppini on jo monta viikkoa puhunut lahjoista Votelle ja Allulle, kun tämä on heidän ensimmäinen joulu. Pitäähän pojille olla lahjapaketit ja vanhukset saavat ruokalahjat ja pikkupojat leluja. Tosin niitä leluhiiriä yms. on meillä ihan riittämiin muutenkin. 


Joulun viettoa

Tänä vuonna joulu on niin lyhyt, että mitään sukulointia ei siinä ehditä tekemään. Tuon jouluaattoillallisen lisäksi pyhitämme joulun lukemiselle ja onneksi mieheni on samanlainen lukutoukka kuin minä. Itselläni on menossa muutama kirja yhtäaikaa ja kuuntelen äänikirjana Markku Jokisipilän Hitlerin kopla kirjaa, jonka olen jo kertaalleen lukenutkin sen ilmestyttyä pari vuotta sitten. 
Siihen ei tarvitse erityisesti keskittyä, kun asia on niin tuttua ja voin samalla Voten kanssa askarrella. Nykyisin Vote on ehdottomasti mamman kissa ja se vaatii syliin minun askarrellessani. Aluksi se oli hiukan haastavaa, mutta nyt Votelle on löytynyt oma paikka niin, että se voi nukkua sylissäni samalla, kun minä teen muuta.
Joulun ruokatouhut on järjestynyt vähän eri tavalla kuin aikaisempina jouluina. Tänä vuonna tilasimme ruuat mieheni työpaikan ruokalasta ja eihän niitä edes paljoakaan tarvitse. Itse rakastan jouluruokia ja elän pari viikoa lanttu- ja perunalaatikolla ja kinkulla. 
Ruokaa ei siksikään hommattu kuin vähäinen määrä, koska joulu on niin lyhyt ja ketään muita sukulaisia ei tule käymään. Ikääntyminen on muuttanut muutenkin pienen sukuni käytöstä. Toisen tätini puoliso kuoli tapaturmaisesti reilu vuosi sitten, eikä hän tule yksinään maalle jouluksi. Toinen tätini miehensä kanssa on luopunut autoilusta, eikä tullut maalle sen takia. Ainoa serkkuni viettää joulun vuorostaan vaimonsa kotona. 
Sukuni on niin pieni, että kun pöydässä on kahdeksan ihmistä, siinä on koko suku serkkuja myöden. Kissoja porukalla löytyy sitten senkin edestä ja puheenaiheenakin on pääasiassa kissat. Tosin keskustelemme myös hyvin paljon ajankohtaisista uutisista ja olen tottunut siihen, että ruodin perheeni kanssa kaikki maailman tapahtumat perusteellisesti. 
Tiedän, että moni haluaa unohtaa koko Ukrainan sodan ja välttelee joulun ajan uutisia. Meillä käy päinvastoin ja koko perheeni on innokas keskustelija päivän tapahtumista.

Hyvää joulua kaikille!








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti