Unohtuneita sankareita Suomen historiassa

Näin itsenäisyyspäivän aikoihin innostun aina lukemaan ja kirjoittamaan Suomen talvisodasta ja jatkosodasta. Yleensä kerron meidän armeijan saavutuksista taisteluissa, mutta suuri vaikutus rauhaan oli myös sen ajan poliitikoilla ja muilla päättäjillä.

Marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheim ja kenraali Rudolf Walden.

Sankarilliset rauhantekijät

Meillä on historiasta täysin unohtuneet ne miehet, jotka konkreettisesti kävivät rauhaneuvotteluja. Kirjoitan miehet, koska valitettavasti naisilla ei ollut juurikaan osuutta sota-ajan päätöksiin. Suomalaiset rauhanneuvottelijat kohtasivat Neuvostoliiton johdon ainakin viisi kertaa noiden viiden sotavuoden aikana. Arvostan kovasti sitä mielen lujuutta, mitä nämä miehet osoittivat mennessään suoraan suden suuhun. Sekin mahdollisuus oli olemassa, ettei heitä päästettäisi enää takaisin kotiin, niin kuin kävi muiden maiden neuvottelijoille. 

Vaativin tehtävä oli Moskovan välirauha 19.9.1944 ja silloin neuvottelijoiden johdossa oli pääministeri Antti Hackzell. Hänet nostettiin pääministeriksi Edwin Linkomiehen tilalle juuri näitä rauhanneuvotteluja silmällä pitäen. Yksi vaatimus neuvottelijoille oli myös venäjän kielen taito, jottei tulkin välityksellä tulisi väärinkäsityksiä. 

Antti Hackzell sai aivoinfarktin Moskovassa, koska stressi oli niin kova. Kuitenkaan Stalin ei antanut lisäaikaa neuvottelijoille, jotta uusi ryhmänvetäjä olisi ehtinyt tulla Suomesta. Ryhmän johtoon asettuikin puolustusministeri Rudolf Walden, joka on toinen unohdettu rauhan sankari Antti Hackzellin rinnalla. Rudolf Walden oli Mannerheimin ”luottomies” ja kantoi raskaan taakan koko sodan ajan. Rudolf Walden oli kaikki sotavuodet Mannerheimin viestinviejä poliitikoille ja eduskuntaan. Hänkin sai aivoinfarktin muutaman kuukauden kuluttua Moskovan rauhanneuvottelujen jälkeen ja kuoli parin vuoden kuluttua niin kuin Antti Hackzellkin. 

Veljekset Enckell

Carl Enckell (1876-1959) ja Oscar Enckell (1878-1960) ovat jääneet täysin historian pimentoon ja aika harva on heistä kuullutkaan. Kuitenkin heillä on ollut todella suuri vaikutus Suomen siirtymisessä rauhanaikaan 1944 ja sen jälkeen. 

Carl Enckell on yksi pitkäaikaisimmista ulkoministereistä, mitä Suomessa on ollut ja hänen nuorempi veljensä Oscar vastasi sodan aikana ulkomaisten vapaaehtoisten sotilaiden asioista ja oli mukana monessa tärkeässä neuvottelussa, jotka normalisoivat sodan jälkeen suhteen Neuvostoliittoon. Näiden veljesten isä, myös Carl Enckell nimeltään, oli kenraali ja Haminan kadettikoulun johtaja. Itsestään selvää oli, että kumpikin poika lähti sotilasuralle. Suomi kuului vielä silloin Venäjään ja kumpikin teki nuoruuden työuransa Venäjällä ja he olivat hyvin kielitaitoisia. Carl Enckell ei viihtynyt upseeriuralla, vaan kouluttautui insinööriksi ja oli liike-elämän palveluksessa tehden puutavarakauppaa. 

Oscar Enckell oli mukana Moskovan välirauhan neuvottelukunnassa syyskuussa 1944 ja Carl Enckell ulkoministerinä korvasi sairastuneen Antti Hackzellin. Carl Enckell hälytettiin pikavauhtia Moskovaan ja hän hyppäsi Hackzellin tilalle vetämään rauhanneuvotteluja Stalinin kanssa. 

Carl Enckell oli ulkoministeri yli viisi vuotta heti sodan jälkeen ja hänen vastuullaan oli luoda uudestaan kansainväliset suhteet muuhun maailmaan. Hän oli veljensä Oscarin kanssa mukana Pariisin rauhankonferenssissa ja YYA-neuvotteluissa. 

Kumpikin Enckell olivat kansainvälisiä kielitaitoisia ihmisiä, jotka loivat hyviä suhteita eri maihin sodan jälkeisessä tulehtuneessa ilmapiirissä. Carl Enckellin vaimo oli britti ja heidän poikansa Ralph Enckell teki myös elämäntyönsä ulkoministeriössä ja diplomaattina eri puolilla maailmaa. Nämäkin miehet pitäisi säilyttää historiassa, jotta tiedettäisiin muidenkin kuin sotilaiden vaikutuksesta Suomen palauttamisessa rauhan aikaan. 

Osallistu jouluarvontoihin kommentoimalla postauksia Facebookissa, Instagramissa ja/tai blogissa Purkkiarmeijan komentaja. Arvontapäivät ovat kaikki joulua edeltävät sunnuntait ja keskiviikot. Palkintoina vähintään 50€ arvoisia tuotteita!