Tänään on merkkipäivä, joka kipeimmin koskettaa minua sotahistoriassa. Auschwitzin keskitysleiri vapautettiin 78 vuotta sitten 27.1.1945. Minua on koko aikuisen ikäni vaivannut kysymys, miten oli mahdollista murhata miljoonia tavallisia ihmisiä?
Samaa tapahtuu taas
Olen miettinyt syvällisemmin jo monta päivää, mitä ihmisen mielessä tapahtuu, kun hän katsoo oikeudekseen vainota ja tappaa toisen ihmisen? Maanantaina Hämeen Sanomien toimittaja Riikka Happonen haastatteli minua tästä aiheesta ja juttu ilmestyi tänään.
Mieleeni jäi paradoksi, että neuvostoliittolaiset vapauttivat Auschwitzin ja toi maailman tietoisuuteen siellä tapahtuneet kauheudet ja koko ajan he itse tekevät samaa omallekin kansalleen. Neuvostoliitto ja nyt Venäjä on valtio, jonka kansaa on eniten vainottu ja ihan oman maan toimesta. Vainoa tapahtuu myös Kiinassa ja Pohjois-Koreassa, mutta Venäjällä sitä on tehty pidempään ja erittäin perusteellisesti.
Mietin tulenko oman elämäni aikana näkemään, että venäläiset vapautuisivat ikuisesta valehtelusta. Nyt siihen voisi olla mahdollisuus, jos Ukraina ja länsimaat saavat sodan loppumaan ja Venäjän johtoon kunnollisia ihmisiä.
Mediassa puhutaan hämmästyttävän vähän niistä ukrainalaisista, jotka on viety miehitetyltä alueelta niin sanotuille suodatusleireille. Sanaa suodatusleiri on käytetty yleensä keskitysleirin peitenimenä ja niin se on nytkin.
Turkki, Ruotsi ja Nato
Viime vuonna 2022 vietettiin Vainojen uhrien muistopäivää aivan toisessa maailmantilanteessa kuin nyt. Tässä on konkreettinen kokemus siitä, miten nopeasti elämäntilanteet voivat muuttua. Vielä vuosi sitten Natoon liittymisestä keskusteltiin harvakseltaan, eikä kukaan uskonut sen tapahtuvan pikaisesti. Nyt Suomi on harvinaisen yksimielisesti hakeutumassa Naton jäseneksi.
Turkki vain on kivenä kengässä ja lähinnä he jarruttavat Ruotsin liittymistä Natoon. Turkki ei todellakaan ole puhdas pulmunen ihmisoikeuskysymyksissä ja heidän tekemä kansanmurha on yksi erityinen kiinnostukseni kohde.
Turkki aiheutti 1915 armenialaisten kansanmurhan, jossa kuoli yli miljoona ihmistä. Syy oli samantyyppinen kuin juutalaisten kansanmurhankin kohdalla. Armenialaiset ja assyrialaiset olivat eläneet Turkissa satoja vuosia ja he olivat kristittyjä. Tämä uskonto oli yksi vihan aihe, mihin Turkki takertui. Armenialaiset olivat myös koulutetumpia kuin yleensä turkkilaiset ja he olivat taitavia liikemiehiä. He solmivat hyviä liikesuhteita Eurooppaan ja asiat sujuivat helpommin kristityiltä.
Tässähän olikin jo kylliksi syytä, että lähes koko armenialainen ja assyrialainen kansanosa tapettiin tai he pakenivat Turkista. Turkki ei ole vieläkään myöntänyt tätä kansanmurhaa ja siitä on tullut monia diplomaattisia selkkauksia vielä meidänkin päivinä.
Osa maista on tuominnut Turkin tästä kansanmurhasta ja näihin maihin lukeutuu myös Ruotsi, mutta ei Suomi. Turkki on jo 2000-luvulla aikaisemminkin paheksunut Ruotsin toimia ja nyt odotan jännittyneenä, koska se nostetaan taas esiin. Ihmettelisin kovasti, jos tämä Turkin jarruttelu Ruotsin Nato-jäsenyydessä menisi ilman, että tämä Armenian kansanmurha nousisi esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti