perjantai 15. syyskuuta 2023

Elämme harhassa

Suomalaisten elämä on muuttunut hyvin paljon viimeisen viiden vuoden aikana. Ensin oli monta vuotta koronakurimusta ja moni asia meni aivan päälaelleen. Sitten helmikuussa 2022 Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ja lähellämme soditaan.



Turvallisuutemme on mennyt rikki

Tuskin kukaan olisi voinut ennustaa näitä asioita vielä viisi vuotta sitten. Itse olen viettänyt lapsuuteni pahimman kylmän sodan aikaan ja seurannut maailman politiikkaa koko ikäni. Vastakkain asettelu kylmän sodan aikana 1960-80-luvuilla oli läsnä joka päivä. Voi olla, etteivät muut ikäiseni koe sitä näin vahvasti, mutta omassa kodissani seurattiin uutisia taukoamatta. Eikä kukaan ajatellut, että lapsi voisi ahdistua jokailtaisista Vietnamin pommitusuutisista.
En niistä ahdistunutkaan, mutta muistikuvissani on, että Kiinaa pelättiin 1960-luvulla eniten. Koulussa opettaja puhui keltaisesta vaarasta, mutta nyt en oikein ymmärrä, mihin logiikkaan se perustui. Kotonani pelättiin Neuvostoliittoa, mutta mitään sen suuntaistakaan ei saanut sanoa ääneen.
Mietin joskus, onko ikäluokkani kasvanut valheessa? Tai ainakin jossain kaksinaismoralistisessa maailmassa. Uskon, että lähes kaikkien kotona Neuvostoliitosta ei pidetty, mutta media ja uutiset työnsivät tuutin täydeltä ystävyyttä suuren itäisen naapurin kanssa. 
Kävin yhden ainoan kerran Neuvostoliitossa ja Leningradissa 1986 ja kokemus oli järkyttävä. Miliisejä pyssyineen oli joka paikassa, kaikki haisi pissalle, ruokaa ei ollut ja ihmiset olisivat ostaneet vaatteet päältämme. Näin jälkikäteen ajatellen hämmästyttää, etten sitä köyhyyttä mitenkään ihmetellyt. Meille oli toitotettu vuosikausia, miten suurta ja ihmeellistä kaikki oli Neuvostoliitossa. Kuitenkaan en mitään sellaista odottanut, vaan olin kyllä selvillä, miten köyhää ja alkeellista siellä oli. 
Ilmeisesti olin oppinut elämään siinä samassa valheessa, niin kuin kaikki suomalaiset ja kaikki venäläiset tälläkin hetkellä. Minulle oli selvää, että juhlapuheiden jutut olivat muuta kuin tosielämä, eikä se edes häirinnyt minua. Olin siis oppinut hyväksymään sen aivopesun, mitä nyt Venäjällä tapahtuu ja mitä ihmettelemme.


Silmät aukeavat hitaasti

En muista, että minulle olisi ollut joku järkytys, kun Neuvostoliitto hajosi. Päinvastoin olin tyytyväinen, kun Baltia vihdoinkin vapautui ja venäläisetkin pääsivät itse päättämään asioistaan. Heille sen on täytynyt olla suunnaton järkytys. Kansalle oli vakuutettu kuinka kiitollisia heidän piti olla, kun saivat elää suuressa ja rikkaassa Neuvostoliitossa. Heille oli uskoteltu, että naapurimaat näkevät nälkää ja suomalaislapset kävelevät paljain jaloin lumisohjossa kouluun.
On täytynyt olla järkyttävä kokemus, kun kaikki, mihin on uskonut, onkin ollut valetta. Tästä vaiheesta Venäjän historiaa puhutaan aika vähän, vaikka sen on täytynyt vaikuttaa ihmisten mieliin todella paljon. Siksi ehkä onkin niin helppo palata entisen sumuttamisen linjalle, kun totuus on niin vieras suurimmalle osalle Venäjän kansasta. Vain 5% venäläisistä on käynyt ulkomailla, niin heille on helppo valehdella oloista Venäjän rajojen ulkopuolella. Voihan myös olla, että tuosta Neuvostoliiton hajoamisesta on jäänyt katkeruutta länsimaita kohtaan. 
Neuvostoliitto eli köyhyydessä koko sodan jälkeisen ajan ja länsimaat vaurastuivat. Rahat menivät asevarusteluun ja kansa näki melkeinpä nälkää. Oli kuitenkin helpompi syyttää länttä, kuin omia johtajia tästä kurjuudesta. Heti toisen maailmansodan jälkeen Stalin loi harhan, että hän löi natsit ja tämä uskoteltiin koko kansalle. Samaa tarinaa jatkaa Putin, eikä kukaan kerro venäläisille, että USA rahoitti Stalinin joukot ja ilman muita liittoutuneita Pietarissa puhuttaisiin nyt saksaa.
On täysin mahdotonta ennustaa, kuinka kauan venäläiset uskovat heille syydettyihin ”uutisiin”. Ilmeisen kauan, koska niinhän minäkin uskoin ja kaikki muut ikäiseni, että Neuvostoliitto on meidän hyvä ystävä ja YYA-sopimusta kannattaa juhlia.
Alkuviikosta, kun näytettiin Pohjois-Korean johtajan ja Putinin tapaamista, niin en voinut olla ajattelematta, mikä hourula tämä maailma on. Pohjois-Koreassa miljoonat ihmiset kuolevat nälkään, kun maata aseistetaan USA:n hyökkäyksen varalta ja Putin jahtaa ”natseja” kaikin voimin. 







Ei kommentteja:

Lähetä kommentti