Vanha sanonta on, että sodan ensimmäinen uhri on totuus ja se pitää erittäin hyvin paikkanssa nykyisessä Venäjän ja Ukrainan sotatilassa. Eniten se näkyy Venäjällä, koska sieltä tuntuu olevan mahdotonta saada mitään uskottavaa tietoa.
No War
Luin juuri loppuun toimittaja Marina Ovsjannikovan kirjan No War. Marina Ovsjannikova oli tämä toimittaja, joka muutama päivä Venäjän hyökkäyksen jälkeen näytti Moskovassa suorassa uutislähetyksessä isoa plakaattia, missä luki No War. Tämä kirja jätti minulle vähän harmistuneen ja hämmentyneen olotilan. Tuo Ovsjannikovan kertomus on jotenkin epäuskottava ja niin naiivi, että pistää miettimään mikähän tässäkin on totuus. Marina Ovsjannikova on yli nelikymppinen kahden lapsen yksinhuoltaja ja piti sivutoimemaan myös koirakenneliä. Hänellä on parikymppinen lääkäriksi opiskeleva poika ja 11-vuotias tytär. Toimittajana hän on ehtinyt olla jo parikymmentä vuotta ja hän on paljon matkustanut Venäjän ulkopuolella ja ystävystynyt ulkomaalaisten kanssa. Kirjassaan hän kertoo, miten Venäjän hyökkäys Ukrainaan järkytti häntä syvästi ja hän ei halunnut vain hiljaa hyväksyä tilannetta. Ovsjannikova kertoi kotona kolme päivää piirtäneensä tuota plakaattia ja salakuljetti sen hihassaan monen turvatarkastuksen ohitse työpaikalleen tv:n toimitukseen. Kirjan mukaan hän ei yhtään ollut ajatellut, miten hänen käy tai mitä tapahtuu hänen lapsilleen ja koirilleen. Sitten hän hämmästeli, että poliisi otti hänet kiinni ja vei kuulusteltavaksi, eikä hän päässytkään hakemaan tytärtään koulusta. Ihan kuin hän olisi kuvitellut, että teosta ei olisi ollut mitään seuraamuksia. Vaikutti jotenkin epäuskottavalta, ettei kahden lapsen äiti yhtään miettisi, mitä voi tapahtua Venäjän kaltaisessa maassa tuollaisen provokaation jälkeen. Muutenkin se, miten vapaasti hän sai elämäänsä jatkaa monta kuukautta teon jälkeen, ei ollut minusta uskottavaa. Pistää miettimään, oliko tämä joku temppu, jolla Putin halusi näyttää, että kyllä Venäjällä saa oppositio toimia.
Epäuskottavaa toimintaa
Marina Ovsjannikova sai potkut tuosta tv-yhtiöstä, mutta uusi työpaikka löytyi heti saksalaisesta lehdestä. Sitten hän kertoi kirjassaan, miten urheasti hän vielä teki reportaasimatkan Ukrainaan ja miten hän suri pakolaisten puolesta. On vaikea uskoa, että hän olisi edelleen saanut liikkua vapaasti ja käydä ulkomailla. Vasta syksyllä 2022 alkoivat uudet kuulustelut ja oikeudenkäynti hänen teostaan. Samoihin aikoihin hänen ex-miehensä, joka oli Kremlin palkkalistoilla toimittajana, alkoi vaatia alaikäistä tytärtä itselleen. Ex-mies, parikymppinen poika ja hänen äitinsä, olivat Putinin kannattajia, eivätkä ymmärtäneet Ovsjannikovan tekoa. Vasta tämä huoltajuuden menetys ja tyttären tapaamiskielto saivat Ovsjannikovan ajattelemaan pakoa Venäjältä. Sitäkin ihmettelen, mistä hän sai rahaa asianajajaan, koska hänellä oli asianajaja, joka järjesti aivan kaiken ja lopuksi vielä pakomatkan salaa rajan ylitse. Luulisi tällaisen täydellisen palvelun maksavan maltaita. Oikeudessa hänelle määrättiin kotiarestia ja laitettiin jalkapanta seurantalaitteineen. Siitä huolimatta hän päätti paeta 11-vuotiaan tyttärensä kanssa Ranskaan. Tämä asianajaja ja Toimittajat ilman rajoja -järjestö järjestivät paon ja siinäkin oli niin lapsellisia tapahtumia. Lähtiessään kotoaan pakomatkalle tyttärensä ja matkalaukkujensa kanssa hän unohti tuon jalkapannan nilkkaansa. Sitten hän kertoo, miten pakoautossa hän haki laukustaan kynsisaksia huulipunien, parfyymien ja muun kosmetiikan joukosta ja nyrhäsi tuon jalkapannan poikki. Näin kosmetologina neuvon, että kun pakenette Putinia, niin jättäkää se kosmetiikka kotiin ja pakatkaa mukaan jotain elintärkeää. Enkä myöskään usko, että jalkapanta katkaistaan kynsisaksilla. Kyllä hän kirjan mukaan sitten päätyi tyttärensä kanssa Pariisiin ja on ilmeisesti vieläkin elossa, kun pystyi tämän kirjankin kirjoittamaan. En oikein tiedä, mitä tuosta tapauksesta ajattelisin. Ainakaan tämän kirjan perusteella en mitenkään arvosta Marina Ovsjannikovaa. Tuo teko protestoida suorassa lähetyksessä oli hieno asia, mutta minulle jäi epäselväksi mikä oli hänen motiivinsa.
Onpa erikoinen tapaus kieltämättä ja naiivit yksityiskohdat. Viime aikoina on uutisoitu, että useita Venäjältä lähteneitä Putinin vastustajia on myrkytetty. Muutama päivä sitten esimerkiksi Ylen pääuutislähetyksessä oli naistoimittajasta, joka myrkytettiin hotellihuoneessa Prahassa. Hän oli Prahassa matkalla Yhdysvalloista. Hän ei kuollut mutta kärsii pahoista oireista.
VastaaPoistaPutinin myrkkynyrkki ulottuu mihin tahansa hotelliin ja kahvilaan maailmassa. Vaikea käsittää seurannan kiistämätöntä tehokkuutta.
MIkä lienee tämän Marinan kohtalo? Ja tosiaan ylipäätään totuus?
Yle Areenaan ilmestyi muuten uusintana tositapahtumiin perustuva sarja Salisburyn myrkytykset (muistaakseni tämä on nimi), jossa kerrotaan Skripalien myrkyttämisestä. Muutama sivullinenkin kuoli.Erinomainen sarja, jonka aion katsoa uudelleen.
.
Leena