Kesäluettavaa

Viime aikoina lukemani kirjat eivät ole mitään kevyttä kesäluettavaa, vaan olen taas jumittunut lempiaiheeseeni eli juutalaisten kansanmurhaan. En pääse asiasta eroon, koska minulla ei ole käsityskykyä, miten holokausti pystyttiin tekemään.

Ihmisen pahuus on syvällä

Nämä lukemani holokaustikirjat eivät juurikaan poikkea toisistaan ja tiedän täysin tuon tarinan ja osaan päivämäärät ulkoa milloin mitäkin tapahtui. Kuitenkin kiusaan itseäni aiheella päivästä toiseen, koska se menee niin ylitse käsityskykyni.

Koen myös syyllisyyttä lukiessani, koska me ihmiset teimme tämän pahuuden ja mietin aina, olisinko itse ollut aivopestävissä tähän juutalaisten murhaamiseen. Kysyn aina lukiessani, olisinko selvinnyt, jos olisin ollut juutalainen ja olisinko ollut oikeudenmukainen, jos olisin elänyt Hitlerin vallan alla. 

Luin Chil Rajchmanin kirjan Treblinkan viimeinen juutalainen ja se on sinänsä erilainen tarina, koska Rajchman karkasi Treblinkasta. Sekin tekee tarinasta voimakkaasti lukijaan vaikuttavan, koska Treblinkasta ei selvinnyt juuri kukaan. Treblinka oli tuhoamisleiri, jossa tapettiin noin miljoona Varsovan juutalaista ja natsit tuhosivat itse leirin jo vuonna 1943. 

Olen halunnut päästä Treblinkaan, mutta toistaiseksi se on jäänyt paremmin museoitujen keskitysleirien takia. Käsittääkseni siellä ei ole juurikaan museoita, koska natsit itse tuhosivat kaiken ja paikalla on vain muistomerkki.

Luin myös Anne Stuartin Auschwitzin Kätilö kirjan, joka oli fiktiivinen kertomus keskitysleiriin syntyneistä lapsista. Kirja kertoi kätilö Ana Kaminskista, joka joutui Auschwitziin, koska oli kuulunut Puolan vastarintaliikkeeseen. Hän selvisi Auschwitzissa kolme vuotta, mikä olisi juutalaiselle ollut mahdottomuus. Hän sai Punaisen Ristin paketteja, joita poliittiset vangit saivat, mutta ei juutalaiset ja ne olivat monelle pelastus. 

Kirjassa on kyllä selvä epäloogisuus, koska siinä sanotaan, että Ana Kaminski auttoi 3000 vauvaa maailmaan Auschwitzissa. Se tekisi noin kolme vauvaa päivää kohti ja siitä voisi kuvitella, että Auschwitzissa oli jokin synnytystehdas. Näin se ei ollut, vaan suurin osa raskaana olevista naisista päätyi suoraan kaasukammioon.

Kirjalle on jatko-osakin Auschwitzin lapset, mutta jätin sen lukemisen kesken, koska se oli jo liian fiktiivinen kertomus sodan jälkeisestä Saksasta.

Suomen juutalaiset

Päädyin myös kuuntelemaan äänikirjana kaksi Suomen juutalaisista kertovaa kirjaa, jotka luin heti kirjana niiden ilmestyttyä. Olikin hyvä kuunnella ne uudestaan, koska olin niin monta tärkeää asiaa unohtanut. 

Ensin kuuntelin Simo Muirin kirjan Ei enää kirjeitä Puolasta - erään juutalaissuvun kohtalon vuodet. Kyse oli Blaugrundin suvusta, jonka yksi jäsen Bernhard Blaugrund oli ajautunut Suomeen ja Helsinkiin. Hänen muut sisaruksena ja iäkäs äiti asuivat Puolassa ja heistä jäi jäljelle vain muutama holokaustin jälkeen. Jäljelle jääneet suvun jäsenet tulivat Suomeen sodan jälkeen, koska Puolassa oli edelleen juutalaisvainoja. 

Kirja avaa hyvin sitä suurta pelkoa, mitä Suomen juutalaiset kokivat, kun he tiesivät miten muualla juutalaisia kohdeltiin. Suomen juutalaiset olivat ainoat juutalaiset, jotka säilyivät hengissä sotaa käyvässä maassa. Nuoria juutalaismiehiä kuoli 23 rintamalla, missä he sotivat saksalaisten rinnalla. 

Voin vain kuvitella, mitä tuskaa Bernhard Blaugrund koki, kun hän tiesi, miten hänen sukuaan Puolassa vainottiin. Kirjeet Puolasta Suomeen loppuivat jo 1943, koska siinä vaiheessa sukulaiset olivat joko kuolleet tai keskitysleirillä.

Toinen kirja oli Rene Nybergin Viimeinen juna Moskovaan, joka kertoo Nybergin äidin suvun tarinan. Rene Nybergin äiti oli juutalaisesta suvusta ja mennessään naimisiin ei-juutalaisen Bruno Nybergin kanssa suku hylkäsi hänet. 

Tarina on hyvin kansainvälinen, koska lähes kaikilla Suomen juutalaisilla oli sukua muualla. Rene Nybergin äidillä oli serkun perhe Riikassa ja siellä selviytyi sodasta hengissä ainoastaan tuo serkku, joka oli hypännyt viimeiseen Moskovaan lähteneeseen junaan. Suosittelen lämpimästi näitä kahta suomalaisen juutalaissuvun tarinaa jo ihan yleissivistyksen vuoksi.