Tästä on nyt pakko kirjoittaa, kun asia jäi niin paljon vaivaamaan. Päiväkirjahan on sitä varten, että sinne vuodatetaan surut ja murheet :)
Raivoaminen vaarantaa liikenteen
Radiosta olen joskus kuullut sanan liikenneraivo ja nyt ymmärrän mitä se on, kun jouduin itse sen kohteeksi. En tiedä mitä pahaa keskiviikko iltana tein, mutta toinen autoilija pelästytti minut kunnolla. Ajoin moottoritietä kotiin päin noin kahdeksan aikaan illalla ja oli tietysti pimeää ja sateen tuhruista. Olin tullut jo yli kilometrin Hämeenlinnasta Helsinkiin päin, kun taakseni ilmestyi iso maastoauto joka ajoi takapuskuriin kiinni ja laittoi pitkätvalot päälle. Sokaistuin täysin, kun valot heijastui peruutuspeilistä ja ikkunoista. Hätkähdin myös, että aikooko hän ajaa perääni kiinni vai mitä ihmettä tapahtuu. Varauduin jo ajamaan tien reunaan, koska en sokkona voinut jatkaa ja sitä jatkui useampi satametriä. Sitten hän ilmeisesti näki, että takaa oli auto tulossa ohituskaistaa niin hän veti sen eteen ja lähti ohitseni kuin ammus. Vauhtia oli ainakin 140 km/tunnissa ja hän meni menojaan. Olen yrittänyt keksiä mitä pahaa hänelle tein ja ainoa selitys on, että ajoin hänen mielestään liian hiljaa ja olin tiellä. Ajoin tasan sataa niin kuin moottoritiellä saakin ajaa, mutta ehkä hänen mittarinsa näytti vauhtini olevan alle sata. Joka tapauksessa hän aiheutti todella suuren vaaratilanteen. Jos kyseessä olisi ollut vielä minua vanhempi kuski nuo peilistä heijastuvat valot olisi sokaisseet minut totaalisesti, koska kaikki ikäiseni tietää ettei silmät enää sopeudu äkkinäisiin valon muutoksiin. Nyt näin sen verran, että pysyin sentään tiellä. Toinen vaaratilanne tuli, kun hän ajoi ohittavan auton eteen.
Nainen ratissa
Mieleeni nousi toinen kokemus joka myös aiheutti ihmetystä. Tästä on aikaa useampi vuosi, kun olin talvella parkissa Sibeliuksenkadun ylämäessä. Sehän on tosi jyrkkä mäki ja keli oli erittäin liukas. Autoon mennessäni huomasin, että lumiaura oli ajanut puolenmetrin vallin autoni ja ajoradan väliin minkä yli minun piti päästä. Katsoin, että takanani oli yksi auto joka oli käynnissä ja kuski sisällä ja hänen takanaan koko reuna oli aivan tyhjä. Odotin, että käynnistellessäni autoa takana oleva huomaa lähtöni ja peruuttaa taakse päin, kun tilaa kerran oli. Eikö mitä hän istui kuin tatti liikahtamatta ja minä vekslailin ja huudatin autoani ja meinasin valua hänen nokkaansa kiinni, kun keli oli tosi liukas. Viimein laitoin autoni takasi parkkiin ja menin kauniisti pyytämään voisiko hän siirtää omaa autoaan edes puolimetriä taaksepäin. Olin aivan ystävällinen ja pyysin anteeksi, että vaivaan, koska minä en yleensä suutu vieraille ihmisille. Tämä mies vastasi ettei pidä jättää autoaan sellaiseen paikkaan mistä ei sitä itse saa pois. Katsoin häntä aika pitkään ja palasin vekslaileen autoani ja ajan kanssa pääsin siitä pois. En ymmärrä mitä hänkin hyötyi siitä, että saattoi minut pulaan ja pääsi katselemaan vaikeaa tilannettani. Toivottavasti se jotenkin helpotti hänen oloaan.
Sekopäitä liikenteessä
Tästä tuli mieleeni kirja minkä luin vuosia sitten. Siinä suomalainen asianajaja kertoi miten paljon persoonallisuushäiriöiset ja narsistit työllistävät oikeussaleja. Yksi tyypillinen juttu oli nämä liikennerikokset ja autoon kohdistettu väkivalta. Kirjan mukaan narsistit kokee suurta vallan tunnetta juuri autossa. He pystyvät siinä kiusaamaan mielinmäärin toisia autoilijoita. Myöskään he eivät koe vaaran tunnetta, koska pitävät itseään kuolemattomina. Tällaiset ihmiset kohdistavat usein myös vihansa toisten autoon ja käyvät viiltämässä renkaat rikki, tai sotkevat auton jollain ikävällä mönjällä. Myös riitaisissa avioeroissa auto aiheuttaa suurta vääntöä, koska narsisteille sen merkitys on niin suuri. Uskon täysin näihin selityksiin, koska muuten en ymmärrä miten autoilijat voivat nähdä vaivaa toisten kiusaamiseen. Itse en koskaan hermostu toisiin autoilijoihin ja autoilu on minulle vaan tapa siirtyä paikasta toiseen. Ajan viisitoistavuottavanhalla ropposella, koska minua ei yhtään huvita perehtyä uuden auton hankintaan. Eikä autot, tai autoilu herätä minussa suuria tunteita, mutta tiedän kyllä, että joillekin auto on tapa nostaa omaa itsetuntoaan ja se on minusta aika säälittävä piirre ihmisessä.
Kommentit
Lähetä kommentti