sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Ulkonäkö ja oma mielikuva ei aina kohtaa

Olen ilmeisesti ollut ihan liikaa esillä lehdissä ja viimeksi tv:ssä, koska minut tunnistetaan monessa paikassa. Joudun vastailemaan kysymyksiin mistä en aina välittäisi, mutta en halua olla töykeäkään. Hämmentävää on, että jotkut vieraat ihmiset käyttäytyvät ihan kuin tuntisivat minut sillä perusteella, että ovat nähneet kuvani lehdessä. Kysymykset yleensä koskevat työtäni ja ihmisillä on monenlaisia ongelmia.

Vanheneminen pitäisi hyväksyä

Talvella kävin sellaisen keskustelun josta ymmärsin taas kerran miten vaikeaa on sopeutua omaan vanhenemiseen. En tiedä onko se joku persoonan ominaisuus, että keksii rypistymiseen jonkun muun syyn kuin oman vanhenemisen. Istuin hammaslääkärin odotushuoneessa ja olin tullut sinne etuajassa. Lueskelin lehteä, kun huomasin, että toisella puolella odotustilaa istunut noin seitsemänkymppinen mies tuli viereeni. Hän kysyi viitsisinkö vastata muutamaan työtäni koskevaan kysymykseen. Vaikea olisi ollut sanoa etten vastaa joten myönnyin, vaikka olisin halunnut olla ihan omassa rauhassa. Mies sanoi, että oli päättänyt, että heti kun näkee minut kaupungilla hän tulee kysymään ihohuolistaan. Hän kysyi onko meidän hoidoista apua, kun hänelle on tullut erikoiset juonteet kasvoihin ja samalla mies osoitti ns.nasolabiale poimua, joka kulkee nenän ja suun välillä ja sehän syvenee voimakkaasti vanhetessa. 

Ei pidä antaa vääriä toiveita

Täytyy myöntää, että hetken aikaa jo mietin pilaileeko mies, mutta näin hänen olevan vakavissaan. 
Kerroin hänelle ettei syviä juonteita voi kasvohoidolla kokonaan poistaa ja se on plastiikkakirurgin työmaata. Mies tenttasi minut perusteellisesti miten leikkaus tehdään ja ketä suosittelen ja hän kirjoitti ylös lääkärien nimet jotka annoin. Sitten hän kysyi, että mitäköhän varten hänelle on tullut sellaiset urat. Taas mietin oliko kysymys vitsi, mutta ei se ollut. Minusta asia oli niin itsestään selvä, ettäsanoin puolihuolimattomasti niiden olevan iän tuomia ryppyjä. Hän oli ihan ihmeissään ettei ne sellaisia voi olla, kun hän jäi vasta muutama vuosi sitten eläkkeellekin. Mies oli aivan äimistynyt miten minä väitän hänellä olevan iän tuomia ryppyjä, kun hän ei omasta mielestään ollut ollenkaan vielä sen ikäinen, että rypistymistä tapahtuisi. Hän perusteli monella tavalla miten hyvässä kunnossa hän on eikä mitään vanhentumista ole olemassakaan. Hänen mielestään juonteet olivat joku outo poikkeama. En viitsinyt jankata, koska olen tähän kieltämiseen törmännyt ennenkin ja siihen on ihan turha sanoa yhtään mitään. Onneksi hammaslääkäri kutsui minut sisälle ja pääsin liukenemaan tilanteesta. Varmaan mies ajattelin minun olevan tosi ikävä ihminen.


Ikä muuttaa ulkonäköä

Olen muutamia kertoja kohdannut ihmisiä jotka eivät tunnista vanhenemistaan. Eräs nainen kävi useamman kerran vaatimassa, että minä todistaisin edellisen kosmetologin aiheuttaneen hänelle otsarypyt. Hänellä oli aivan normaalit viisikymppisen ihmisen otsarypyt eikä niitä pysty millään hoidolla aiheuttamaan. Optikko oli sanonut hänelle, että hän rypistää otsaansa ja nainen meni siitä aivan pois tolaltaan, koska omasta mielestään hänellä ei voinut olla ryppyjä, kun hän ei ollut niin vanha, vaikka minä arvioin hänet viisikymppiseksi. Minua kiinnostaa psykologia ja mietin miten ihminen voi täysin torjua oman vanhenemisensa. Mielestäni se on yleisempää miehillä kuin naisilla. Näille ihmisille ei vanheneminen kelpaa syyksi mihinkään, kun he ovat täysin sulkeneet pois, että hekin voivat tulla vanhoiksi ja raihinaisiksi. Kyllähän varmaan kaikki tässä kuuttakymppiä lähestyessään välillä ihmettelee kuka sieltä peilistä oikein katsoo. Sisältäpäin ihminen pysyy aika samana, mutta ulkomuoto rapistuu. Näin käy aivan kaikille enemmin ja myöhemmin. Mielestäni parasta on hyväksyä se ja oppia elämään oman vanhenevan ulkomuotonsa kanssa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti