Olin pari päivää pois töistä, koska lomailin äitini kanssa Gdanskissa ja keskiviikkona palaan taas virkistyneenä työmaalle. Muutamakin päivä erilaisessa ympäristössä tuo uusia ideoita ja energisoi valtavasti. Jaksaakseni pitkät työpäivät on ehdoton edellytys, että välillä on aikoja jolloin työn voi täysin unohtaa ja mieleenkiinto on ihan muualla.
Lomailu energisoi omaishoitajaakin
Kerron ensin hiukan ajatuksiani ja kokemuksiani vanhusten hoidosta. Tämä matkahan oli tarkoitettu ihan äitini (77v.)virkistämiseen joka on ollut nyt isäni (81v.)omaishoitajana parivuotta. Isäni pärjää vielä kohtuullisen hyvin ja kotihoito käy heillä vain kerran viikossa ottamassa verikokeet ja jakamassa lääkkeet. Lakisääteisestihän omaishoitajalle kuuluu määrätyt vapaapäivät, mutta niitä ei mitenkään järjestetä, tai tarjota ellei itse aktiivisesti niitä vaadi. Nämä kolmepäivää Gdanskissa olivat äitini ainoat vapaapäivät kahteen vuoteen. Sain taivutella pitkään ennen kuin äitini uskaltautui jättämään isääni yksin kotiin ja hän koki myös suurta syyllisyyttä siitä, että jättää hoidokkinsa muiden varaan. Tässä kohtaa olisin toivonut, että kotihoitajat olisivat häntä enemmän kannustaneet ja selvittäneet hänen lomaoikeuksiaan. Isäni jäi ihan mielellään yksin ja koki pärjäävänsä vallan mainiosti. Kolmelle päivälle oli sovittu, että joku käy kolmekertaa päivässä ja mieheni katsoo vielä illalla kaiken kuntoon, kun pitihän heidän neljä kissaakin hoitaa. Ainoastaan aamukäynti ostettiin samasta firmasta mistä kotihoito muutenkin käy. Aamu oli kuitenkin tärkein, koska lääkitykset ja aamianen pitää olla kunnossa. Harmillista on, että juuri tähän käyntiin ei oikein voitu luottaa. Kotihoito on osoittautunut ajan kuluessa sen verran epävarmaksi, että äidilläni oli joka aamu huoli siitä käydäänkö siellä varmasti. Myös itse olen menettänyt luottamuksen siihen, että asiat varmaan hoituu ellei niitä koko ajan varmistele perään. Nyt meillä meni kaikki ihan hyvin ja varsinkin ystävät tekivät enemmänkin kuin sovittiin. Luulen kuitenkin, että suurimmalla osalla vanhuksista on tämä epävarmuus ettei kotihoidon sopimukset aina pidäkään, koska erehdyksiä sattuu niin usein. Näin sen ei pitäisi olla ja se lisää vielä vanhukselle turhaa huolta.
Puolan rankka historia
Olen jo useampaan kertaan käynyt Puolassa ja tulen edelleenkin käymään, koska sen maan historia on täynnä sotaa. Puola nousi vauraaksi valtioksi 1300-luvun loppupuolella ja se olikin erittäin laaja rikas kulttuurinen maa ihan 1700-luvulle saakka. Silloin se jäi venäläisten vallan alle lähes kahdeksisataavuotta eikä itsenäistä Puolaa ollut ennen kuin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Puolan menneisyys 1800-luvulla on lähes Suomen kaltainen, mutta meillä oli autonomia jota puolalaisilla ei ollut ja he kokivat tsaarin vallan huomattavasti kovemmin kuin suomalaiset. Muista lukeneeni Nobel-palkitun kemisti Marie Curien elämäkerrasta miten hänen kotikaupungissaan Varsovassa vihattiin venäläisiä. Marie Curie joutui 1800-luvun loppupuolella muuttamaan Ranskaan opiskelemaan, koska Puolassa oli samat lait kuin Venäjällä eikä naiset saaneet opiskella yliopistossa. Oikeastaan Puola ehti olla itsenäinen vain ensimmäisen ja toisen maailmansodan välin, koska Saksan miehityksen jälkeen Neuvostoliitto määräsi tahdin 1990-luvulle saakka. Puola on kuitenkin noussut uskomattoman hienosti, vaikka se tuhoutui täysin sodassa ja sodan jälkeen Neuvostoliitto vei heiltä kaiken.
Puola ja juutalaiset
Varmasti lähes kaikille tulee Puolasta mieleen keskitysleirit ja juutalaisvainot. Puolalaisia kuoli kaikista eniten toisessa maailmansodassa eli 12,5% koko kansasta. Puolet tapetuista juutalaisista oli puolalaisia eli noin kolmemiljoonaa. Kuitenkin tässä vaiheessa on hyvä muistaa, että puolalaiset itse auttoivat mielellään saksalaisia keräämään nämä juutalaiset keskitysleireille. Jokaisessa miehitetyssä maassa tapahtui sama, että osa omaa kansaa auttoi juutalaisten viemisessä keskitysleireille, mutta Puolassa tämä juutalaisviha oli pahin. Keskitysleireiltä pelastuneetkaan eivät juuri enää palaneet kotipaikalleen, koska heitä kohdeltiin vielä sodan jälkeenkin huonosti. Nykyisin Puolassa on hyvin pieni vähemmistö juutalaisia, koska suurin osa kuoli, tai lähti maanpakoon. Valitettavasti nykyisinkin historian tutkijat ja ulkopolitiikan asiantuntijat kertovat juutalaisvastaisuuden ja rasismin olevan vahvassa nousussa Puolassa. Tämän hetken äärioikeistolainen hallitus kannustaa rasismiin ja saman tyyppinen hallitus on myös Unkarissa. Minusta tämä on hyvin outoa, että niin järkyttävästä kansanmurhasta ei ole opittu mitään.
En malta olla vielä kertomatta isäni kotihoidosta meidän matkamme aikana. Tänä aamuna osoittautui ettei kotihoito ollut laittanut tarpeellista määrää insuliinia ja juuri se olisi ollut tärkeintä. Piikkejä olisi pitänyt olla kaksi ja nyt oli laitettu vain yksi. Ihmettelimmekin miten isäni oli niin väsynyt nuo päivät, kun olimme poissa, mutta nyt se selittyi tällä liian vähäisellä insuliinilla.
VastaaPoistaOnhan voinut käydä niin, että isäni olisi luvannut laittaa itse toisen piikin ja sitten unohtanut sen. Kuitenkin juuri tästä oli kotihoitoa varoitettu ettei voi luottaa isäni muistiin lääkkeiden otossa. Luulisi, että tämä on hyvin tyypillistä huonomuistiselle ikä-ihmiselle ja kotihoito olisi hoksannut tämän, kun sitä vielä erikseen muistutimme. Tämän jälkeen ei ainakaan enää lähdetä reissuun luottavaisin mielin, kun juuri se asia miksi kotihoito oli sovittu jäi tekemättä. Kaikki muuthan sujuisi ystävien käyntikerroilla, mutta lääkkeistä ei kokemattomat halua ottaa vastuuta.
Myönnän olevani aika ärsyyntynyt.
Inkeri