Näin kesällä yleisin puheenaihe asiakkaiden kanssa on lomailu ja matkustaminen. Saan tosi hyviä vinkkejä erilaisista nähtävyyksistä ja ihan lähiseudullakin on paljon nähtävää. Tänä kesänä moni on lähdössä Albaniaan ja minunkin mieli tekisi sinne.
Suljettu Albania
Olin jo 80-luvun alussa menossa Albaniaan ja silloin se oli todella outo maa. Olin silloinkin ihan yhtä innostunut sotahistoriasta kuin nykyisinkin ja sen vuoksi Albania kiinnosti minua. Silloin Albania oli täysin suljettu maa ja siitä ei oikein tiedetty mitään. Juuri kukaan ulkomaalainen ei päässyt sinne eikä maan kansalaiset päässeet sieltä pois. Menimme silloin Korfun saarelle ja varasimme sieltä ryhmämatkan Albaniaan. Täytimme nipun papereita ja saimme matkustusluvat ja viisumit. Lähtöä edeltävänä iltana meille ilmoitettiin ettei me voida lähteäkkään, koska Albania oli sulkenut kaikki rajansa. Tietysti oli jonkinlainen onni, että rajat meni kiinni ennen kuin pääsimme sinne. Ei olisi ollut kivaa jäädä sinne vartoilemaan konsulikyytiä. Tuolloin 80-luvulla tungin itseäni moneen sellaiseen paikkaan kuten Lähi-Itään mihin en tällä järjellä enää menisi. Tuo Albania oli outo ja pelottavakin valtio, koska se oli niin suljettu ettei siitä tiedetty oikeastaan mitään. Siksi kai minä halusin mennä katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu:) Albania oli diktatuuri jota hallitsi diktaattori Enver Hoxha hän oli vallassa toisesta maailmansodasta lähtien kuolemaansa saakka joka tapahtui 1985. Siinä oli taas yksi mies joka teki paljon pahaa.
Tässä on Inkeri tomerana tulossa viimeisimmältä lomareissultaan
Diktaattori Enver Hoxha
Enver Hoxha oli maailmaa nähnyt hyvin koulutettu mies ja vielä sotasankari. Hän syntyi vuonna 1908 ja opiskeli 30-luvulla lakia Ranskassa ja Belgiassa. Saksa miehitti Albanian ja Hoxha johti vastarintaa miehittäjiä vastaan. Sodan loputtua hän pääsi valtaan Jugoslavian avustamana. Vuonna 1948 hänelle tuli riitaa Jugoslavian kanssa ja kaikki jugoslaviamieliset ammuttiin tai ainakin vangittiin. Siitä Hoxha kääntyi Stalinin ja Neuvostoliiton puoleen ja noudatti täydellistä kommunistista järjestelmää. Stalinin kuoltua 1952 alkoi tämäkin suhde rakoilemaan ja 60-luvulla Hoxha ryhtyi Kiinan kaveriksi ja noudatti maolaisuutta. Siihenkin suhteeseen tuli ryppyjä ja Albania hylkäsi Kiinan ja Varsovan liitonkin ja jäi ihan yksin. Tämä aiheutti suuren pelon hyökkäyksestä ja Hoxha piti kansalle yllä käsitystä, että ulkomaat voivat yrittää valloittaa maan koska tahansa. Maahan rakennettiin 600.000 betonibunkkeria suojiksi pommituksilta. Jokaisella tehtaalla, koululla ja työpaikalla oli asevarasto ja kaikki opetettiin ampumaan. Kaikki rahat laitettiin aseisiin ja armeijaan ja kansa näki nälkää ja pelkäsi ihan kuin nyt Pohjois-Koreassa. Ihmisiä vangittiin ja tuomittiin kuolemaan ihan mielivaltaisesti ja tarinan mukaan Enver Hoxha ampui itse pääministerinsä kesken hallituksen kokouksen. Hoxhan kuoltua ja muiden kommunististen maiden vapauduttua alkoi 90-luvulla siirtyminen normaaliin talouselämään. Albania on vieläkin Euroopan köyhin maa, mutta matkailu vetää sinne väkeä. Nuo sadat tuhannet betonibunkkerit kiinnostavat ihmisiä ja ne halutaan nähdä omin silmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti