Keski-Euroopan aatelisnaiset

Olen varmaankin vuoden verran paneutunut minulle uuteen historian kohtaan. Nyt olen lukenut Keski-Euroopan aatelissuvuista 1850-1950 välillä. Tuon sadan vuoden aikana aatelisten ja ylhäisön elämä muuttui täysin, kun ihmisille tuli tasa-arvoa.

Nainen vai koira

Minulla on aina ollut naivi mielikuva, että noiden ruhtinattarien, kreivittärien ja prinsessoiden elämä oli todella auvoista. Palveluskunta teki kaiken ja itse vaan liihoitteli juhlasta juhlaan toinen toistaan upeammissa puvuissa. Näistä pienoiselämäkerroista paljastui aivan muuta. Ylhäisönaisten asema oli vielä huonompi kuin työläisillä ja heillä ei ollut mitään sanan valtaa omaan elämäänsä. Naisen ainoa tehtävä oli olla valuuttaa naimamarkkinoilla, synnyttää lapsia ja sitoa rikkaita sukuja yhteen. Sekin minua suorastaan kauhistutti, että oli hyvin tyypillistä serkusten väliset avioliitot ja jopa sisaren tyttäret kelpasivat vaimoiksi enolleen, tai sedälleen. Ei tainnut olla yhtään noista yli kolmesta sadasta  elämäkerrasta joita luin, että avioliitto olisi solmittu täysin eisukulaisten kesken. Ei olekaan mikään ihme, että näissä perheissä oli paljon mielisairautta, vammaisuutta ja periytyviä sairauksia. Englannin kuningatar Viktorian kauttahan levisi hemofilia kaikkiin Euroopan ja Venäjänkin kuningashuoneisiin. Ainoastaan Venäjällä ei hyväksytty serkusten välistä avioliittoa ja ehkä siksi myöhemmillä Romanoveilla ei ollut erityisesti mielisairauksia, vaikka luonteet oli muuten hankalia. Korkeintaan kymmenen prosenttia noista lukemistani avioliitoista sanottiin onnellisiksi. Joissakin aviopari eli omaa elämäänsä kunhan vaan lapsia syntyi joka vuosi. Usein miehellä oli ihan julkisesti toinen perhe jonkun ”vähempi” arvoisen naisen kanssa. Jotkut avioliitot oli helvettejä naisille siksikin, että he joutuivat usein muuttamaan toiseen maahan ja toiselle kielialueelle. Nämä aatelisvesat olivat erittäin kielitaitoisia ja varsinkin kuninkaalliset seurustelivat keskenään maarajoista välittämättä. Samoin aateliset olivat hämmästyttävän kansainvälisiä ja matkustaminen oli ihan tavallista. Tämän takia Tanskan prinsessoja naitiin Englannin ja Venäjän kuningashuoneisiin. Englannin prinsessat saivat puolisot Saksasta tai Itävallasta. Ranskan kuninkaallisten jälkeläiset avioituvat Espanjaan ja Kreikkaan ja samoin Englannin ja Venäjän prinsessat meni Kreikan kuningashuoneeseen. 

Nainen oli synnytyskone

Minulla oli myös mielikuva, että vain köyhällistö synnytti lapsia kymmenittäin ja heiltä kuoli pikkuvauvoja usein. Nyt minulle selvisi, että myös kuninkaalliset ja aatelisnaiset olivat synnytyskoneita jotka usein myös kuolivat synnyttäessään. Englannin kuningatar Viktorialla oli yhdeksän lasta ja Tanskan, Venäjän ja Saksan kuninkaallisilla viisi tai kuusi lasta ja tästä ehkä luulin lapsimäärän olevan kohtuullinen. Lukemistani elämäkerroista selvisi, että lähes kaikilla

ylhäisönaisella oli vähintään kymmenen lasta. Jokaisella oli vähintään yksi kuollut synnytyksessä ja useampikin pikkulapsena. Synnytys oli selvästi suuri riski, koska hyvin monen naisen kohdalla oli merkintä, että kuollut synnytykseen. Tietysti lääketiede oli vielä yli sata vuotta sitten aika avutonta ja kuolleisuus tartuntatauteihin oli suuri. Myös pikkulapset kuolivat yleensä kurkkumätään, lavantautiin tai keuhkokuumeeseen. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen riehunut espanjalainen niitti kuolemaan myös ylhäisön piirissä. Oikeastaan siksi valitsin tämän sadan vuoden jakson 1850-1950, koska halusin selvittää mitä näille ihmisille kävi ensimmäisessä ja toisessa maailmansodassa. Ensimmäinen maailmansota kaatoi useita kuninkaita ja Venäjästä, Saksasta ja Itävallasta tuli tasavaltoja. Toisessa maailmansodassa puolalainen ylhäisö joutui keskitysleireille ja samoin kävi osalle venäläisistä jotka olivat siirtyneet emigranteina Ranskaan ja Saksaan. Kommunistivalta viimeistään hajoitti Unkarin, Romanian ja Albanian kuningashuoneet ja he menettivät linnansa ja maansa. Nyt 90-luvulla jotain maa-alueita ja kartanoita heille palautuikin, mutta rahat niiden hoitamiseen olivat aikoja sitten kadonneet. Suurimmalla osalla näistä suvuista on edelleen yksi päämies ja suku pitää tiiviisti yhtä. Heitä näkee kuninkaallisissa häissä ison joukon, mutta nykyisin he ovat tavallista työtä tekevää väkeä.