Olen nyt ollut pari päivää Munchenissa ja ihmettelen kaupungin mahtavuutta. Pääkohteemme on Dachaun keskitysleiri ja sinne suuntaamme huomenna. Käymme myös muissa sotahistoriaan liittyvissä museoissa ja taidemuseoissa.
Missä on omatunto?
Olen edellisen kerran käynyt Munchenissa joulumarkkinoilla Suomen itsenäisyyspäivän tienoilla kaksitoistavuotta sitten. Muistan sen siitä, että seuraavana viikonloppuna haimme pojat Kattilasta meille kotiin ja siitä tulee nyt jouluna kaksitoistavuotta. Olin silloin ystävättärieni kanssa ja sopimus oli etten kovin paljoa rasita heitä sotahistorialla. Tällä lomalla mieheni onneksi suostuu kiertämään sotahistoriakohteita. Tänään olimme kansallissosialistien museossa mikä oli tehokas ja tyhjentävä selvitys mitä Munchenissa tapahtui 1918-1945. Hitlerhän nousi valtaan juuri Munchenissa ja täällä oli hänen kotinsa ennen Berliiniin siirtymistä. Museo oli hyvin yksityiskohtainen ja siellä oli paljon paikallistietoa kaupunkilaisista ja erilaisista tapahtumista. Hitlerin valtaan nousun vaiheet 1928-1933 olivat selitetty perusteellisesti, mutta Munchenin juutalaisten kohtalo jäi vaillinaiseksi. Siitä varmaankin saamme lisätietoa juutalaismuseossa. Hyvin selvästi museossa käytiin läpi kiellot ja säännöt mitkä kohdistuivat juutalaisiin 30-luvulla. Eräs valokuva sai minut pysähtymään ja miettimään ihmisten käytöstä. Kyseinen valokuva oli vasta vuodelta 1934, kun Hitler oli ollut vallassa vasta vuoden verran. Kuvassa oli Munchenin arvostettu ja pidetty lakimies joka oli juutalainen ja hänet oli laitettu kävelemään paljain jaloin alusvaatteisillaan joku herjaustaulu kaulassaan läpi kaupungin. Ihmiset ilakoivat katujen varsilla eikä kukaan puuttunut asiaan.
Ihmettelen missä näiden ihmisten omatunto ja empatia oli. Eikö kukaan suurkaupungin väestä
ymmärtänyt, että menossa oli suuri vääryys. Minun on todella vaikea ymmärtää miten on ollut
mahdollista tappaa kuusi miljoonaa juutalaista, romania ja homoseksuaalia ilman ettei juuri kukaan puuttunut asiaan.
Ihmettelen missä näiden ihmisten omatunto ja empatia oli. Eikö kukaan suurkaupungin väestä
ymmärtänyt, että menossa oli suuri vääryys. Minun on todella vaikea ymmärtää miten on ollut
mahdollista tappaa kuusi miljoonaa juutalaista, romania ja homoseksuaalia ilman ettei juuri kukaan puuttunut asiaan.
Inkeri kansallissosialistien museon edessä
Munchen on täynnä museoita
Munchenissa on niin paljon nähtävää, että yhdellä matkalla näemme pikkuisen raapaisun. Tiedän tulevani tänne vielä monta kertaa nähdäkseni kaikki asiat mitkä minua kiinnostaa. Nyt huomaan, että
olen hyvin viehättynyt Saksan kaupungeista. Oikeastaan Berliini on ainoa mihin olemme enemmän tutustuneet, mutta nyt intoni heräsi muihinkin kaupunkeihin. Ensimmäisenä mieleen tulee Hampuri, Lyypekki ja Dresden ja niissä haluan nähdä kuvat kaupungin ilmapommitusten jälkeen ja nykyisessä tilassa. Pidän aivan uskomattomana miten kamalasta tuhosta moni Euroopan kaupunki on noussut. Lähes kaikki Saksan suurimmat kaupungit olivat tuhottu ja ainoastaan noin 30% oli jäljellä 1945. Tuntuu käsittämättömältä miten kaikki ihmiset ovat löytäneet kodin ja miten rakennukset nousivat uudestaan. Etelä-Saksa oli täynnä pakolaisia jotka tulivat Neuvostoliiton vallan alle jääneestä osasta. Keskitysleireiltä vapautuneet hakivat perheitään ja sotilaat palasivat rintamalta. Samalla heillä oli henkinen taakka, että tämä kaikki oli heidän omaa syytään.
olen hyvin viehättynyt Saksan kaupungeista. Oikeastaan Berliini on ainoa mihin olemme enemmän tutustuneet, mutta nyt intoni heräsi muihinkin kaupunkeihin. Ensimmäisenä mieleen tulee Hampuri, Lyypekki ja Dresden ja niissä haluan nähdä kuvat kaupungin ilmapommitusten jälkeen ja nykyisessä tilassa. Pidän aivan uskomattomana miten kamalasta tuhosta moni Euroopan kaupunki on noussut. Lähes kaikki Saksan suurimmat kaupungit olivat tuhottu ja ainoastaan noin 30% oli jäljellä 1945. Tuntuu käsittämättömältä miten kaikki ihmiset ovat löytäneet kodin ja miten rakennukset nousivat uudestaan. Etelä-Saksa oli täynnä pakolaisia jotka tulivat Neuvostoliiton vallan alle jääneestä osasta. Keskitysleireiltä vapautuneet hakivat perheitään ja sotilaat palasivat rintamalta. Samalla heillä oli henkinen taakka, että tämä kaikki oli heidän omaa syytään.
Kommentit
Lähetä kommentti