Ainoan lapsen ajatuksia

Olen viime vuosina pohtinut usein miten ihmisen elämään vaikuttaa se onko hän ainoa lapsi vai sisarussarjan jäsen. Itse olen ainoa lapsi joka on aika harvinaista minun ikäluokassani, mutta nykyisinhän se on yleistä.

Onko ainoa lapsi automaattisesti luonnevikainen

En tiedä onko muilla ikäisilläni ainoilla lapsilla näin selviä kokemuksia ihmisten ennakkoluuloista kuin minulla on kouluajoiltani. Meidän pienessä maalaiskoulussa oli vain parikymmentä oppilasta ja luokallani meitä oli vain viisi. Pikku kylässä opettaja tunsi kaikkien suvut ja tarinat sekä taloudellisen aseman joka vaikutti paljon oppilaiden kohteluun. Tämä sama mies opettaja oli opettanut myös äitiäni ja hänen kahta nuorempaa sisarustaan. Jostain syystä hänellä oli se käsitys, että ainoa lapsi on aina luonnehäiriöinen. Hän selitti luokan edessä ettei Inkeri ole koskaan joutunut jakamaan mitään sisarustensa kanssa ja siitä seuraa, että ihmisestä tulee itsekeskeinen, ahne ja kyvytön antamaan toisille mitään. Hänen teorian mukaan ainoa lapsi ei kykene tasaamaan omenaa  useamman kesken vaan ottaa itselleen aina isoimman palasen, kun ei ole tottunut lapsuudessaan jakamaan mitään. Laiskuus on myös ainoan lapsen ominaisuus, koska hän on aina saanut helpolla kaikki niin ettei minkään eteen ole tarvinnut ponnistella. 

Näin jälkikäteen voisi ajatella, että olisin saanut pahatkin traumat noin yksioikoisista ja vääristä arvioista luonteen piirteistäni. Onneksi en häntä uskonut ja siihen auttoi myös se, että opettajan hyvin tuntevat isovanhempani naureskeli hänen hölmöyksilleen ja neuvoivat kyseenalaistamaan hänen oppinsa. Olen ollut lapsesta saakka selvillä siitä, että olen todella antelias luonne ja annan helposti toisille omankin osuuteni. Tätä luonteen piirrettäni on usein käytetty hyväksi ja olen oppinut jo varomaan ettei anteliaisuuteni mene liiallisuuksiin. En myöskään allekirjoita yhtäkään noista muista luonteenpiirteistä jotka opettajani mukaan seurasivat minua aina. 

Meidän Valtsu ja Jösse ovat veljeksiä, mutta ne eivät takuulla jaa 

mitään keskenään. Kissat ovat niin vilpittömän itsekeskeisiä ja aina

valmiita ajamaan omaa etuaan. Minusta se on parempi ominaisuus kuin ihmisten 

kaksinaamainen hyväntahtoisuus. 

Sisaruus ei määrittele luonnetta

Minulla on useita eri ikäisiä ainoita lapsia vakioasiakkaina ja melkeinpä sanoisin heidän olevan empaattisempia ja anteliaampia kuin isosta perheestä tulevat. Tosin en usko ollenkaan tähän teoriaan, että ainoana lapsena oleminen määräisi ihmisen luonnetta vaan kyllä luonne muokkautuu ihan muista asioista. Joskus olen kuullut, että ainoata lasta pidetään sosiaalisesti taitamattomana mörököllinä joka ei oikein osaa seurustella muiden ihmisten kanssa tai sitten he ovat suuna ja päänä koko ajan.  Sekään ei pidä yhtään paikkaansa tuntemieni ainoiden lasten kohdalla. Itse olen hyvin sosiaalinen ja ystävystyn helposti ja olen myös kiinnostunut muista ihmisistä. Usein tuntemillani ainoilla lapsilla on yksi tai kaksi hyvin läheistä sydänystävää niin kuin minullakin on eikä heillä automaattisesti ole ihmissuhde ongelmia. Onneksi ei nykyopettajat enää ole näin ammattitaidottomia eivätkä aseta lapselle tällaisia taakkoja kuin minun kouluaikana tehtiin.

Tuttujen asiakkaiden kanssa jotka ovat ainoita lapsia tulee näin ikääntyessä puheeksi miten yksin on vanhenevista isästä ja äidistään vastuussa. Oikeastaan tämä on ainoa vaihe elämässäni, kun ajattelen, että olisi kiva olla edes yksi sisarus. Nyt ei voi kysyä keneltäkään, että mitenkähän demetoituvan isän tai äidin kanssa pitäisi toimia. Vanhusten hoitaminen on hyvin raskas vaihe ja tekisi hyvää keskustella tilanteesta, tai pyytää toiselta apua, kun itse ei enää jaksa. Tosin kuulen usein, että isossakin perheessä voi joku sisarus jäädä ihan yksin hoitamaan vanhempia. Monille tulee myös suuria riitoja siitä miten vanhempia hoidetaan ja kauempana asuvat sisarukset vaativat lähempänä asuvia venymään kohtuuttomuuteen asti. Viimeistään perinnön jako voi riitaannuttaa sisarukset lopullisesti. Olen myös joskus kuullut kateudella sanottavan miten helppoa minulla on, kun ei tarvitse perinnöstä tapella. Tämä kertoo siitä miten helposti raha on verisiteitä tärkeämpää.