Olin viikonloppuna Suomen Yrittäjänaisten hallituksen perehdyttämiskokouksessa ja siksi aktivoiduin kirjoittamaan asiasta enemmänkin. Yrittäjyys on Suomen talouselämälle merkittävä asia ja uskoisin, että Purkkiarmeijan komentajan lukijatkin ovat siitä kiinnostuneet.
Yrittäjänaiset on vanha, mutta virkeä yhdistys
Kiinnostukseni historiaan antaa minulle perspektiiviä siihen menneisyyden vaiheeseen Suomessa, kun Yrittäjänaisten Keskusliitto eli nykyinen Suomen Yrittäjänaiset (SYN) perustetiin. Perustamisvuosi oli 1947 ja arvostan todella paljon niitä naisia jotka uskalsivat puhua yksityisyrittäjyyden puolesta niihin aikoihin. Meillä nykyisillä yhdistysten vastuuhenkilöillä on suuret saappaat täytettävinä ja tarve omaan edunvalvontajärjestöön on yhtä suuri kuin perustamisaikoinakin. Olen ollut koko työelämäni aktiivinen jäsen Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisissa ja sitä kautta keskusliiton toiminnassa. Itse liityin Hämeenlinnan Seudun Yrittäjänaisiin sen perustamisvuonna 1987. Silloin ajattelin, että teen kaikkeni ettei seuraavalla kahdeksantoistavuotiaalla kosmetologilla olisi yhtä vaikea yrittäjyyden alku kuin minulla oli. Tämä on edelleenkin syynä siihen miksi haluan panostaa yrittäjänaisten toimintaan. Yksinyrittäjä on todella yksin ja mitä nuorempi hän on sitä vähemmän on tukea omasta ystäväpiiristä. Aika usein alkava yrittäjä huomaa, että entinen ystäväpiiri ei osaa samaistua yrittäjän elämään elleivät he sitten ole itse yrittäjiä. Itse koin liittyessäni, että työkaverini ovat nuo toiset yrittäjänaiset. Heidän kanssaan on jaettu ilot ja surut. Jokainen tarvitsee vertaistukea ja rinnalla kulkijan joten yhdistyksen merkitys verkostona on suuri. Yleensä naisyrittäjä kokee jossain vaiheessa ahdistusta ja epätietoisuutta perheen ja yrityksen yhteensovittamisesta ja myös työnantajan rooli ja esimiestaidot ovat isoja asioita mitkä on vaan opittava ilman mitään koulutustakaan niihin ja siinä toiset samassa tilanteessa olevat ovat tärkeä tuki.
Inkeri ja SYN:n juristi Ulrika Larpes hallituksen perehdytyspäivässä.
Suomen Yrittäjänaiset on edunvalvontajärjestö
Ellemme me itse aja omaa etuamme sitä ei tee kukaan muukaan. Ellei edunvalvontaa olisi valtiovallan päätöksen voisivat olla tasa-arvolle ja yrittäjyydelle vahingollisia. Tällä hetkellä koen erittäin vahingolliseksi päätöksen mikä tuli vuodenvaihteessa voimaan. Kotitalousvähennyksen pienentäminen on todella huono ratkaisu nykytilanteessa. Kotitalousvähennys auttoi monia pieniä naisvaltaisia siivous-ja hoivapalveluyrittäjiä saamaan asiakkaita. Samoin juuri nuo siivouspalvelut ovat ensimmäisiä palveluja mitä vanhus tarvitsee kotona asumiseensa. Tästä lakiuudistuksesta kärsii sekä yrittäjyys, että vanhukset. Tähän päätökseen ovat yrittäjäjärjestöt pyrkineet vaikuttamaan kaikin keinoin, mutta joskus mikään ei auta. Kuitenkin on paljon asioita mihin on saatu parannusta pitämällä vaatimuksiamme esillä.
Yrittäjänaisten ikuisuusasia on tämä ns.vauvalasku, koska vain äidin työnantaja maksaa lapsesta koituvat kulut työpaikalla. Siihen tuli pieni parannus, kun valtio myöntää 2500€ äidin työnantajalle, mutta yli kymppitonni jää vielä meille maksettavaksi. Olen itsekin tämän karvaasti kokenut, kun hoitolan työntekijöille syntyi kolme lasta viidessä vuodessa. Lapset ovat tärkeitä koko Suomelle, mutta tämä iloinen asia kuitenkin aina hiertää työnantajan ja työntekijän välissä. On erittäin tärkeää, että isä tai äiti voi olla kotona, kun lapsi sairastaa, mutta tämä kulu ei pitäisi kaatua työnantajalle vaan se pitää olla koko yhteiskunnan maksettavana. Esimerkiksi Ruotsissa nämä vanhemmuuden ja sairastuneen lapsen hoitokulut ovat maksettu jo puolivuosisataa yhteisestä potista eikä se ole esteenä työllistymiselle ja se systeemi on toiminut hyvin. Nyt Suomen järjestelmä lisää nuorten naisten syrjintää työelämässä, koska synnytysiässä oleva nainen on työnantajalle aina riski.
Nykyisin yhdistystoiminta ei ole kovin muodikasta ja siksi lähes kaikkien yhdistysten jäsenmäärä on laskussa. Myös Suomen Yrittäjänaisissa pieni porukka ajaa koko porukan etuja. Olisi huomattavasti reilumpaa, että kaikki osallistuisivat tähän liittymällä jäseneksi. Suuri jäsenetu edunvalvonnan lisäksi on hieno verkosto joka on korvaamaton apu monessa asiassa.
Minä itsekin tarvitsin SYN:n juristin Ulrika Larpesin neuvoja tässä blogissa, koska blogikirjoitukseni aiheutti närää eräässä suuressa firmassa. Siinä kohtaa Ulrikan maksuton neuvonta oli kullan arvoinen apu.
Hieno homma, kun jaksat olla mukana vielä yrittäjänaisten toiminnassa oman duunisi lisäksi.
VastaaPoistaMinulle tämä työ yrittäjänaisten yhdistyksessä on ”henkireikä” ja voimaannuttava harrastus. Nyt, kun taas lähdin toimintaan mukaan huomaan miten paljosta jäin vaille jätettyäni luottamustehtävät yrittäjänaisissa. Tietysti on ihan kiva, jos muutkin hyötyvät tekemästäni työstä joka on itselleni niin suuri ilo.
PoistaPääsin mukaan edunvalvontavaliokunnan työhön ja sen koen omaksi alueekseni. Olen jo oppinut neuvottelemaan asioista kansanedustajien ja virkamiesten kanssa ja sillä tavoin vaikuttamaan yrittäjyysasioihin. Muistutan vielä, että yrittäjänaisten yhdistys on täysin epäpoliittinen ja se on ollut minulle tärkeä asia. Näin voin vaikuttaa ilman mitään poliittisia sitoutumisia joita minulla ei ole ja en niitä halua.
Inkeri
Pakko kommentoida tämän jutun hiuksia (luin aikaisemman tekstisi hiusten sävystä ja värjäyskokemuksistasi). Tässä mukana olevassa kuvassa hiuksesi näyttävät kauniilta.
VastaaPoistaVoi kiitos! Ehkä olen itse liian piintynyt kirkkaan punaiseen tukkaan. Mari aamulla ihmetteli, että mites sun tukka nyt on violetti? Tosiaan pesun jälkeen häipyi vähäinenkin punaisuus ja nyt olen tumman violetti. Tuossa kuvassa tukka näyttääkin ihan oikealta punaiselta, mutta livenä olen tummatukkainen.
PoistaInkeri
Kyllä, jokainen tarvitsee vertaistukea. Äitini nuorempana perusti yrityksen yksin ja hän kertoi kuinka vaikeaa hänellä aluksi oli. Ei ollut ketään tukena. Mutta siitä se sitten lähti ja nyt hän on jo eläkkeellä. https://www.annanpura.fi/konsultointi-ja-koulutus
VastaaPoista