Suomen itsenäisyyden ajan pahimmasta koettelemuksesta on nyt kahdeksankymmentävuotta eli lähes ihmisikä. Siitä huolimatta talvisota ja jatkosota ovat vaikuttaneet meihin jokaiseen välillisesti isovanhempien ja vanhempien kautta.
Kirkonkellot kunnioittavat tapahtumaa
Perjantaina 13.3. aamupäivällä Suomen kaikki kirkonkellot soivat yhtäaikaa kunnioittaen tätä päivää. Joka kaupungissa on lukuisia tapahtumia, jotka järjestetään talvisodan muistoksi. Hämeenlinnassa muistelu liittyy hyvin paljon Summaan, koska tämän alueen miehet taistelivat siellä. Oma pappani oli myös Summassa lääkintämiehenä. Hämeenlinnassa Summan patsas on kirkon vieressä ja siellä järjestetään muistotilaisuus.
Erityisen traagisena sota kosketti Kalvolaa ja siellä hautausmaalla on aina isompi muistotapahtuma. Summassa 21.12. sai eräs korsu täysosuman ja siellä kuoli 19 sotilasta, joista 15 oli Kalvolasta. Se on ollut järkyttävä menetys pienelle paikkakunnalle.
Talvisodassa meno oli niin kovaa, ettei kukaan ehtinyt kaivaa kaatuneita vainajia korsun raunioista esiin. Korsun paikalle eräs sotilas ehti tehdä koivuristin, mutta ei mitään muuta. Suomi menetti rauhan teossa Summan alueen ja vainajat jäivät sinne. Jatkosodan aikana 1941 suomalaiset valloittivat nuo alueet takaisin ja silloin tuo korsun pohja ja vainajat löytyivät koivuristin ansiosta. Vainajat kaivettiin ylös ja lähetettiin kotiin haudattaviksi ja nyt tuo koivuristi koristaa Kalvolan kirkkoa.
Jatkosodan lopussa Summa menetettiin lopullisesti ja se jäi osaksi Neuvostoliittoa. Vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990 suomalaiset paikansivat uudestaan nuo Summan taistelupaikat ja kalvolalaiset veteraanit veivät uuden ristin tuon korsun paikalle.
Jatkosodan lopussa Summa menetettiin lopullisesti ja se jäi osaksi Neuvostoliittoa. Vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen 1990 suomalaiset paikansivat uudestaan nuo Summan taistelupaikat ja kalvolalaiset veteraanit veivät uuden ristin tuon korsun paikalle.
Muistotapahtumat ovat vaikuttavia tilaisuuksia
Nämä sotien muistolle järjestetyt tapahtumat ovat hyvin juhlavia ja koskettavia. Olen ollut vuonna 2013 Varsovassa, kun juutalaisten gheton kansannoususta tuli seitsemänkymmentä vuotta. Silloin halusin varta vasten tuon tapahtuman takia matkustaa Puolaan ja se olikin ikimuistoinen kokemus. Kaduilla jaettiin jokaiselle keltaisesta tähdestä taiteltu narsissi joka kiinnitettiin rintaan. Koko kaupunki siis käveli tuon keltaisen rintamerkin kanssa ja se oli mieleenpainuva kokemus. Samana päivänä avattiin suomalaisten arkkitehtien suunnittelema Puolan juutalaisten historian museo ja se onkin sykähdyttävän upea puurakennus.
Varsovassa oli lukuisia kohtia, missä oli valokuvia kyseisestä paikasta sodan aikana ja jälkeen. Koko Puolahan oli kärsinyt toisesta maailmansodasta hirvittävästi ja Varsovan rakennuksista oli 83% tuhottu. Käytännöllisesti katsottuna Varsova rakennettiin täysin uusiksi.
Nyt haavenani olisi päästä Saksaan Dresdeniin kaupungin ilmapommituksen muistopäivänä. Liittoutuneet pommittivat Dresdenin lähes maan tasalle 13.-14.2.1945 eli ihan sodan loppusuoralla. Sotahan loppui vain kolme kuukautta myöhemmin 8.5.1945.
Liittoutuneet tekivät niin sanotun mattopommituksen palopommeilla kolmena eri aaltona. Ensimmäinen tuli myöhään illalla ja siinä oli noin 800 pommikonetta, jotka tyhjensivät lastinsa kaupunkiin. Juuri, kun kaupunkilaiset alkoivat tulla pommisuojista pois, alkoikin puolenyön jälkeen toinen aalto, missä oli vain alle 300 konetta. Vielä aikaisin aamulla tuli kolmas aalto, jossa oli 600 pommikonetta.
On ihan käsittämätöntä, miten kukaan ihminen selvisi tuosta hornankattilasta elävänä pois. Joka vuosi tuona pommituspäivänä kaikki kirkonkellot soivat siihen aikaan, kun pommitukset tulivat. Dresdenissä on myös lukuisia muistotapahtumia niihin aikoihin ja joitakin mielenosoituksiakin järjestetään katkeruudesta liittoutuneita kohtaan. Kerron varmasti lisää jos sinne joskus pääsen.
Liittoutuneet tekivät niin sanotun mattopommituksen palopommeilla kolmena eri aaltona. Ensimmäinen tuli myöhään illalla ja siinä oli noin 800 pommikonetta, jotka tyhjensivät lastinsa kaupunkiin. Juuri, kun kaupunkilaiset alkoivat tulla pommisuojista pois, alkoikin puolenyön jälkeen toinen aalto, missä oli vain alle 300 konetta. Vielä aikaisin aamulla tuli kolmas aalto, jossa oli 600 pommikonetta.
On ihan käsittämätöntä, miten kukaan ihminen selvisi tuosta hornankattilasta elävänä pois. Joka vuosi tuona pommituspäivänä kaikki kirkonkellot soivat siihen aikaan, kun pommitukset tulivat. Dresdenissä on myös lukuisia muistotapahtumia niihin aikoihin ja joitakin mielenosoituksiakin järjestetään katkeruudesta liittoutuneita kohtaan. Kerron varmasti lisää jos sinne joskus pääsen.
Ensinnä kerron, että tämän blogin kommenteissa on jotain vialla ja sitä selvitetään koko ajan. Kommentit ei tule minulle julkaistavaksi, vaikka lukija on niitä kirjoittanut. Onneksi sain tiedon tästä eräältä vakiolukijalta jo aamulla. Muuten olisin kuitannut tilanteen niin ettei kukaan ole vaan kirjoittanut kommenteja.
VastaaPoistaKertokaa aina meille sähköpostilla tai tekstarilla, jos epäilette jonkun olevan pielessä. Näköjään näihin tietotekniikkajuttuihin tulee välillä mystisiä ongelmia joista minä ja Mari ei yksin selvitä, mutta onneksi meillä on hyvät apuvoimat.
Sitten toinen asia on tämän päiväinen blogijuttu talvisodasta. Juttu on kirjoitettu aamulla to 12.3 ja silloin en vielä tiennyt, että talvisodan muistojuhlallisuudet oli peruttu. Joten jutussa on siinä kohdassa väärää tietoa. Mitään suurempia tilaisuuksia ei koronaviruksen takia järjestetty.
Inkeri