Hyvää itsenäisyyspäivää!

Päädyin kirjoittamaan jääkärien vaikutuksesta Suomen itsenäistymiseen, koska olen syksyn aikana lukenut niin paljon jääkärivärväreistä ja jääkärien elämäkertoja. Suurin sysäys oli, kun vakioasiakkaani toi isoisänsä J.S. Kivimäen elämäkerran Olin jääkärivärväri – ja pakolainen.

Luukku 6: Kautta historian totuus ja rakkaus ovat aina voittaneet. -Minna Canth

Jääkärit ja Suomen itsenäisyys

Jääkäriliikkeen syntysanat lausuttiin 1914 ja nyt ei ole mikään jääkärien juhlavuosi ja siksi ihmettelenkin, miksi tänä vuonna on julkaistu useita jääkärielämäkertoja. Tietysti se on hyvä asia, koska koko jääkäriliike on jäämässä unholaan ja pahaa pelkään, että harva alle viisikymppinen edes tietää keitä jääkärit olivat. 

Suomessa oli vahva maan alla toimiva itsenäisyysliike jo 1880-luvulta saakka ja sen toimintaa vahvistivat kaksi sortokautta ja tsaarin muut sortotoimet. Vihdoin 1910-luvulla alkoi osa ihmisistä kääntyä sille kannalle, että Suomen pitää, vaikka väkivaltaa käyttäen, irtaantua tsaarin Venäjästä. Eräät itsenäisyysmieliset tahot alkoivat neuvotella ulkovaltojen kanssa, mistä saataisiin sotilaskoulutusta suomalaisille nuorille miehille. Siitä syntyi yhteys ensimmäistä maailmansotaa käyvään Saksaan ja Saksa suostui ottamaan noin 2000 nuorta miestä sotilaskoulutukseen. 

Kuvittelisin, että nuoria miehiä iältään 16-20-vuotiaita oli helppo innostaa lähtemään sankariaatteen nimissä seikkailemaan Saksaan. Kuitenkin tämä kaikki oli laitonta ja siitä kiinni jääminen johtaisi melko varmasti kuolemantuomioon. Avoimesti ulkomaille ei voinut lähteä senkään takia, ettei Venäjän valta antanut nuorille miehille passia, koska pelättiin juuri tätä vallankumoushanketta.

Tulevien jääkärien piti lähteä salaa etappitietä pitkin Torniosta Ruotsiin ja sieltä Saksaan. Tarvittiin suuri salainen organisaatio, joka saattoi nuoret miehet Suomesta pois Saksaan saakka. Näitä etappireitin ylläpitäjiä ja jääkärivärväreitä oli suuri määrä ja heitä olivat esimerkiksi Kai Donner (Jörn Donnerin isä), Esko Riekki, Antti Isotalo, Vihtori Kosola (perusti IKL:n 1930-luvulla), Fritz Wetterhoff (hämeenlinnalaisten hyvin tunteman Fredrika Wetterhoffin veli), Yrjö Ruutu ja J.S Kivimäki. 

Ihmettelen suuresti näiden ihmisten ja heidän perheidensä rohkeutta, kun he vaaransivat henkensä Suomen itsenäisyyden puolesta. Heillä ei ollut mitään tietoa, miten heidän aloittamansa työ päättyy ja toteutuuko itsenäisyyshaave koskaan. Kuitenkin he halusivat yrittää ja taistella sen puolesta, että Suomesta tulee itsenäinen valtio. Jo heidän rohkeutensa ja valtava panostuksensa velvoittaa meitä jälkipolvia pitämään Suomesta hyvää huolta.

Jääkärit talvi- ja jatkosodassa

Jääkärit palasivat takaisin Suomeen 25.2.1918, kun Suomi oli ollut itsenäinen 6.12.1917 alkaen ja sisällissotaa oli käyty kuukauden verran. Suurin osa jääkäreistä asettui valkoisten puolelle sisällissodassa, mutta eivät kaikki. Hyvän sotilaskoulutuksen saaneet jääkärit olivat tervetullut lisäys Mannerheimin johtamaan valkoisten armeijaan. Jääkärit olivat saaneet myös sotakokemusta ensimmäisen maailmansodan itärintamalla, joten he pääsivät nopeasti kohoamaan sotilasarvoissaan ja olivat sisällissodan loputtua tärkeä voimavara nuoren Suomen puolustusvoimille. 

Oma näkökantani on se, että jääkärit eivät niinkään varmistaneet valkoisten voittoa sisällissodassa, vaan auttoivat Suomea selviytymään talvi- ja jatkosodasta. Harvalla juuri itsenäistyneellä maalla on mahdollisuus luoda oma armeija niin hyvin koulutetulla upseeristolla kuin Suomella oli 1917. Toinen koulutettu upseeriosa oli ollut Venäjän armeijassa, niin kuin esimerkiksi Mannerheim, ja heitä pilkattiin ryssänupseereiksi. Riitaisuuksia tulikin 1920-luvulla tämän kahden upseerikoulukunnan välillä ja se päätyi nuorempien jääkäriupseerien voitoon. 

Näistä jääkäreistä päätyi 49 kenraalikuntaan ja yli sata oli jääkärieverstejä ja talvi- ja jatkosodassa oli noin 700-800 jääkärialkuista upseeria. Miehethän olivat silloin jo 40-50-vuotiaita, joten miehistössä heitä ei juurikaan ollut, mutta merkittävä osa tunnetuista rintamakomentajista oli jääkäreitä. Mielestäni Suomen puolustus perustui juuri näiden miesten johtajuuteen ja osaamiseen, jotka lähtivät nuorina poikina Saksaan saamaan sotilaskoulutusta. He ansaitsevat meidän kaikkien kunnioituksen.