Itsenäisyyspäivänä media oli täynnä erilaisia Suomen sota-aikoihin liittyviä juttuja ja tarinoita. Minullakin oli mahdollisuus saada tavallista enemmän sotahistoriaharrastukseeni liittyvää tietoa ja muutenkin keskustelut liikkuivat sotamuistoissa.
 |
| Luukku 10: Meidän pitää elää aidosti ja antaa luonnon kasvattaa meidät löytämään itsemme. -Tove Jansson |
Suomen armeija oli surkeasti aseistettu talvisodan alkaessa
Kerron ensin, mitä tämä ”malli Cajander” tarkoittaa. Suomen pääministeri oli talvisodan alkaessa A. K. Cajander, joka oli metsätieteiden professori eli yliopistomies, niin kuin moni tuon ajan poliitikko ja ministeri. Cajander oli vuodesta 1937 pääministeri ja usein napit vastakkain Puolustuskomitean puheenjohtajan Mannerheimin kanssa. Mannerheim olisi halunnut lisätä runsaasti puolustusmenoja ja ostaa parempaa aseistusta Suomen armeijalle. Cajanderin hallitus taas vastusti tätä rahan menoa ja siksi Suomen armeija olikin huonosti aseistettu, kun Neuvostoliitto hyökkäsi 30.11.-39.
Moni mies jäi täysin vaille sotilaspukua ja sai vain kokardin ja vyön armeijalta. Tätä sotilaan asua, jossa oli armeijalta ainoastaan kokardi, sanottiin malli Cajanderiksi. Samoin huonoa ja vanhanaikaista aseistusta kutsuttiin malli Cajanderiksi ja näin pääministeri Cajander laitettiin syntipukiksi varusteiden puuttumiselle.
Nykytutkimuksen valossa tiedetään, että Cajander ei todellisuudessa ollutkaan syyllinen varusteiden puutteeseen, vaan koko hallitus etunenässä valtiovarainministeri Väinö Tanner vastusti puolustusmenojen lisäämistä. Katsottiin suursodan vaaran olevan pienen ja aseita oli vaikea ostaa, kun Saksa ja muut maat ostivat varastot tyhjiksi.
Kuitenkin tosiasiassa Suomessa lisättiin puolustusbudjettia huomattavasti 30-luvulla, mutta se ei riittänyt, koska armeijalla oli niin paljon uudistettavaa. Suurin osa aseistuksesta oli peräisin Venäjän vallan ajalta ja talvisodassa käytettiin tykkejä, jotka olivat peruja jopa 1800-luvun loppupuolelta.
Historia tietoa tarvitaan
Takerruin tähän malli Cajanderiin siksi, että se on aivan tyypillinen termi sotahistoriassa ja vielä 1990-luvulla sen merkitys tunnettiin yleisesti. Nyt kysyin itsenäisyyspäivänä Facebookissa, kuinka moni tuttuni tiesi, mitä termi tarkoitti. Hämmästyksekseni vain muutama minua yli kymmenen vuotta vanhempi tunsi termin ja oman ikäisenikin sitä ihmettelivät.
Taas kerran tunsin itseni metusalemiksi ja tajusin käyttäväni kieltä ja termejä, mitä nykypäivänä ei enää tiedetä. Kirjoitan paljon sotahistoriasta ja puhun siitä usein asiakkaideni kanssa. Moni asiakkaani kyselee tietoja oman isänsä tai isoisänsä sotaretkistä ja yritän aina selittää asioita mahdollisimman helppotajuisesti.
Hoksasin nyt vasta, että minun pitää paljon tarkemmin miettiä sanontani, etten käytä termejä, joita ei yleisesti ymmärretä. Tämä sai minut tiedostamaan entistä enemmän, miten suuri tarve olisi kansantajuiselle sotahistorialle. Olen alkanut miettimään, miten kiva olisi tehdä videolle lyhyitä tietoiskuja eri sotahistoria tapahtumista. Pitkät sotahistorioitsijoiden luennot ovat niin tiivistä asiaa, ettei kukaan muu kuin asianharrastaja jaksa niitä kuunnella. Heidän esityksensä myös vilisee näitä termejä, joita moni ei ymmärrä.
Kuuntelin juuri itsenäisyyspäivän tienoilla Sotahistoria Seuran luennon, jonka piti entinen puolustusministeri sotahistorian tohtori Jussi Niinistö Paavo Susitaipaleesta. Jussi Niinistöhän teki 1990-luvun alussa väitöskirjansa Paavo Susitaipaleesta ja hänkin käytti jutussaan useampaan kertaa sanontaa malli Cajander. Hänen luentonsa oli todella hyvä, mutta harva jaksaa kuunnella kolme varttia miehestä, jonka nimikin heille on varmaan vieras. Uskon siis, että tilausta olisi kansantajuisille historian tietoiskuille, joten siitä saattaa tulla myöhemmin uusi harrastukseni.
Kommentit
Lähetä kommentti