Aloitin kirjoittamaan Purkkiarmeijan komentaja blogia vuonna 2010, joten olen nyt julkaissut kaksitoista vuotta blogijutun joka päivä. Juttuja on nyt kirjoitettuna noin 4250 ja lisää tulee koko ajan, eikä loppua ole näkyvissä.
Koukussa kirjoittamiseen
Olen aina ollut kirjojen suurkuluttaja ja uskoakseni se on myös yksi syy siihen, miksi koen kirjoittamisenkin mukavaksi harrastukseksi. Tiedän, että moni viestintäalan ammattilainen ärsyyntyy kirjoitusvirheistäni ja moni ylenkatsoo tapaani kirjoittaa. Toisaalta tiedän myös, että tätä blogia lukee moni kirjoittamisen ammattilainen eli toimittajat, tietokirjailijat ja äidinkielen opettajat. Juuri heiltä olen saanut kiitosta ja kannustusta, eikä kukaan ole osoitellut tekemiäni virheitä.
Ihailen todella paljon ihmisiä, jotka elättävät itsensä kirjoittamalla ja koen sen hyvin kannustavaksi, että he näkevät juttujeni hyvät puolet, eivätkä pelkästään virheitä. Minulla on paljon vakioasiakkaina opettajia ja varsinkin äidinkielenopeja ja aina he jaksavat kannustaa kirjoittamistani.
Blogin aloittaminen yli kymmenen vuotta sitten oli kivinen tie ja sitä vastustettiin monella taholla. Olisin aloittanut blogin jo monta vuotta aikaisemmin, jos olisin saanut jonkun auttamaan blogialustan avaamisessa. Nykyisin ymmärrän olleeni niin etuajassa tämän markkinointikanavan kanssa, että harva ymmärsi, mitä halusin tehdä. Silloin some oli nuorten juttu, eikä ymmärretty, että lähes viisikymppinenkin voi olla bloggari.
Olen aina uskaltanut olla edelläkävijä ja pystyn kulkemaan omaa tietäni välittämättä toisten räksytyksestä. Myös sen aikainen työntekijäni vastusti todella tiukasti blogin avaamista ja oli pitkään vihainen, kun hänen mielipiteestään huolimatta perustin Purkkiarmeijan komentajan. Minulla on ollut aina halu pysyä kehityksen kärjessä, enkä yleensä koe tuntevani muutosvastarintaa. Tosin yrittäjän työelämä on jatkuvaa muutosta varsinkin nykyisin ja on turhaa käyttää energiaa vastarintaan.
Yrittäjän pitää olla sinnikäs
Olen luottamustehtävissäni ja monissa pitämissäni juhlapuheissa pohtinut, mitä ominaisuuksia yrittäjällä pitäisi olla. Ehdottomasti sitkeys ja sinnikyys ovat tärkeimpien joukossa, jotta pystyy saavuttamaan päämääränsä.
Tämä blogi on hyvä esimerkki omasta sitkeydestäni. Aika harva pystyy siihen itsekuriin, että joka aamu kello 3.30 ilmestyy blogiin uusi teksi. Mitään herpaantumisia en itselleni salli. Kun olen päättänyt julkaista jutun joka päivä, niin sitten se julkaistaan.
Alunperin sanoin, että koska en ole Hemingway, enkä huippukirjailija, korvaan määrällä laadun. Tämän strategian vuoksi juttu kirjoitetaan joka päivä. Jutut ajastetaan tuohon aamuyöhön ja ajankohta on aina sama. Kellonaika 3.30 on valittu siksi, että moni vakioasiakkaani on hoitoalalla ja tekee yövuoroja. Aamuyö on juuri se hetki, kun väsyttää eniten ja siksi haluan virkistää heitä tuoreella jutulla. Moni vakioasikkaani herää myös aikaisin ja keittelee aamukahvia viiden aikoihin. Heillekin haluan antaa viihdykettä aamupalan ajaksi.
Kertaakaan en ole kokenut, etten keksisi mistä kirjoitan ja aina jutunteko on ollut helppoa ja sujuvaa. Teen juttuja myös varastoon, jottei ihan joka päivä tarvitse aloittaa alusta, mutta joka päivän käyn blogissa.
Blogin korjaa, kuvittaa ja käsittelee kauniiksi nettipäällikkö Kaisa Kauppila (Tmi Kaisavisio). Häneltä ostan nämä tekniset sekä visuaaliset palvelut ja hän hoitaa suurimmaksi osaksi myös verkkokaupan. Itse en kerkiä tekniseen puoleen paneutua ja se käy Kaisalta kätevästi, mutta varsinaisesti hänen ammattinsa on graafinen suunnittelija. Kaikki hoitolan someen liittyvät ulkonäköasiat on Kaisan käsialaa. Meillä on hyvin selkeä työnjako eli minä hoidan kirjoittamisen ja sisällön ja Kaisa korjaa virheet ja tekee siitä visuaalisesti miellyttävän.
Silloin, kun aloitin blogin, päätin kirjoittaa sitä samaa, mistä puhun asiakkaiden kanssa pitkin päivää. Rajasin aiheet niin, että 80% on ihonhoidosta ja kosmetologin työstä ja loput 20% on minusta itsestäni ja harrastuksistani eli sotahistoriaa, kirjallisuutta, kissoja, matkailua ja kulttuuria. Korona ja Ukrainan sota on hiukan tätä tasapainoa muuttanut, mutta suurin piirtein rajaan jutut näin. Purkkiarmeijan komentajan tulevaisuudesta ajattelen, että jatkan ainakin vuoteen 2030, kun hoitola täyttää 50-vuotta. Sen jälkeen voi olla, että kirjoittelen vain historiasta ja kissoista. :)
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat ensimmäisenä tietoa tulevista tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje TÄSTÄ
Minä en olisi löytänyt hoitolaasi silloin 12 vuotta sitten, jos en olisi löytänyt blogiasi. Vaikea tietää sadan kilometrin päässä asuvana, mitä on tarjolla toisella paikkakunnalla. Eli blogi on oikein hyvää markkinointia.
VastaaPoistaKun havaitsen, miten joku työstään kirjoittaa, saan käsityksen ammattilaisen osaamisesta. Samoin kun etsin pitkään henkilöä, jolle voisin uskoa kulmieni pigmentoinnin, löysin ammattilaisen, joka osasi niin hyvin kirjoituksissaan valottaa näkemyksiään ja työtapaansa.
En ole joutunut kummassakaan tapauksessa katumaan vaan olen löytänyt erinomaiset tekijät.
Leena
Kiitos Leena kommentistasi. Kiva, että sinä viestinnän ammattilaisena olet kannustanut minua kirjoittamaan ja kiitos myös erittäin hyvistä kommenteistasi. Sinulla on hyvin samanlaiset mielipiteet ”maailman tilanteesta” kuin minullakin.
PoistaKissajuttuja alkaa tulemaan enemmänkin loppukesästä, kun pikku karvakerät kotiutuu heinäkuussa.
Inkeri