Sotasanasto

Viime kuukausina minulle on päivittäin tehty kysymyksiä, jotka liittyvät Ukrainan tilanteeseen ja kysyjät ajattelevat minun tietävän kaikki vastaukset harrastukseni johdosta. Vastaan tosi mielelläni kysymyksiin, jos vaan osaan.

Sotilaspastori Eino Alitalo (oik.) ampumahaudassa Raudussa. 1943. Helsinki, Rautu. Tuntematon valokuvaaja. Helsingin kaupunginmuseo.

Liikekannallepano

Ellei sodan sanastoa ymmärrä, voivat uutisetkin antaa vääriä käsityksiä. Olen itse niin uppoutunut harrastukseeni, etten enää osaa ajatella, millaiset sanat ovat vaikeita ymmärtää, kun käytän tätä sotilassanastoa joka päivä. Välillä vähän tahallisestikin ärsytän miestäni näillä armeijailmaisuilla. Esimerkiksi, jos lähdemme lauantaiaamuna kaupunkiin, hoputan häntä sanomalla irtaannumme asemasta Koti klo 10.30 ja pikamarssia rintamasuunta Hämeenlinna. :)

Sodan alkupuolella helmikuussa moni kysyi minulta, mitä tämä liikekannallepano oikein tarkoittaa. Ymmärrän hyvin, että sitä on vaikea ymmärtää, koska tällaiset ilmaisut ovat tulleet jokapäiväisiksi vasta Ukrainan sodan myötä. Liikekannallepanosta keskusteltiin laajasti sodan alussa helmikuun loppupuolella, kun Ukraina aloitti liikekannallepanon ihan liian myöhään. Samoin Venäjän Voiton päivää ennen spekuloitiin antaako Putin määräyksen liikekannallepanosta.

Käytännössä liikekannallepano on armeijan mobilisointi. Nykysuomessa se tarkoittaa sitä, että jokainen reservissä oleva eli varusmiespalveluksen suorittanut jättää työnsä ja kotinsa ja siirtyy sille paikalle, mikä hänelle on määrätty. Suomessa tähän lasketaan menevän noin viikko, kun sotilaat ovat kasarmeissa ja määrätyissä asemissa, pakko-otot kuljetusvälineille eli autoille on tehty ja hyökkäys- tai puolustusasetelma on valmis. Muutama vuosi sitten kaikki Suomen reserviläiset saivat puolustusvoimilta tiedon, mikä heidän asemapaikakseen on määrätty. 

Suomen itsenäisyyden aikana on tehty kaksi liikekannallepanoa eli lokakuussa 1939 ja kesäkuussa 1941. Suomen puolustusvoimat olivat kaukaa viisaita ennen talvisodan alkua 30.11.-39. Kaikki reserviläiset kutsuttiin ”ylimääräisiin harjoituksiin” jo lokakuun alussa ja sitä syksyä kutsutaankin YH:n ajaksi. Armeija siirtyi rajalle jo noin puolitoista kuukautta ennen Neuvostoliiton hyökkäystä ja asemiin kaivautuminen alkoi. Armeijamme ehti tekemään bunkkereita, juoksuhautoja, korsuja ja panssariesteitä jo monta viikkoa ennen hyökkäystä, vaikka Neuvostoliiton hyökkäys tuli yllätyksenä siitä huolimatta. 

Ukrainassa liikekannallepano annettiin, kun Venäjän joukot olivat jo Kiovan porteilla. Se oli niin myöhässä, että olin varma Ukrainan tarun loppuvan jo siihen. Joku selittämätön yhteishenki ja sinnikkyys käänsi tämän kehityksen voitokkaaseen suuntaan. 

Vasta historioitsijat pystyvät selittämään, miksi liikekannallepano tyrittiin täysin. Miksi Ukrainan armeija ei siinä kohtaa ollut hereillä. Jokaisella maalla on omakohtainen suunnitelma, miten liikekannallepano tehdään. Suomessa se on hoidettu kaksi kertaa esimerkillisen hienosti ja siihen voi luottaa, että jos kolmas kerta tarvitaan, liikekannallepano sujuu täydellisesti.

Asemasota

Tällä hetkellä on monenlaista spekulaatiota, miten Ukrainan sota etenee ja milloin se loppuu.  Asiantuntijat epäilevät, että tilanne muuttuu asemasodaksi, koska Putin ei pysty perääntymään kasvojaan menettämättä ja Ukraina ei tule luovuttamaan.

Asemasota tarkoittaa sitä, että kummankin puolen armeijat pysyvät taisteluvalmiudessa asemissaan, mutta isoja taisteluja ei käydä. Kuitenkin ollaan jatkuvassa hälytystilassa ja pienempiä yhteenottoja käydään. Asemasota on äärettömän kuluttavaa sekä miehistölle, että kalustolle ja se on myös erittäin kallista. 

Suomen jatkosodassa asemasotavaihe kesti 2,5 vuotta keväästä 1942 kesään 1944. Tällainen jatkuva valmiudessa oleminen on todella stressaavaa ja moni varmaan menetti hermonsa tässä pitkässä odotuksessa. Koko ajan rintamalla kuitenkin oli toimintaa ja vihollinen yritti kaapata sotilaita vangiksi saadakseen tiedustelutietoja. Kovaäänisillä ja lentolehtisillä tehtiin propagandaa ja yritettiin murtaa taistelutahtoa. Armeijan korkeimmalta upseeristolta vaadittiin paljon, että 200,000 nuorta miestä pysyi rintamalinjalla kaksi ja puoli vuotta ilman kapinointia. Ainoa viihdyke oli puhdetyöt, urheilu, musiikki ja viihdytyskiertueet. Aika monta tuohikippoa ja leipäveistä pappanikin ehti tehdä ja onneksi ne ovat vielä jäljellä. Noita leipäveitsiä tehtiin pudotettujen lentokoneiden metallista esimerkiksi alumiinista jotka sulatettiin. 

Toivottavast Ukrainan sota loppuisi johonkin järkevään ratkaisuun, eikä siitä tule kuluttavaa, paikalle jämähtänyttä asemasotaa. Tällä hetkellä huonoin vaihtoehto on, jos Venäjä haluaa tulitauon. Tulitauko tarkoittaa sitä, että kumpikin puoli jää asemiinsa, mutta pidättäytyvät tulituksesta. Tulitauon aikana voidaan evakuoida siviilit ja toimittaa heille ruokaa ja muita tarvikkeita. 

Toinen puoli asiassa on se, että tulitauko antaa aikaa sotilaiden levolle, kaluston huoltoon, koulutukseen ja lisäreservien siirtymiseen rintamalinjalle. Venäjä tarvitsisi nyt näitä kaikkia ja niin ukrainalaisetkin, mutta kestääkö Ukraina entisestään vahvistuneen hyökkääjän. Valitettavasti itse uskon siihen, ettei tämä sota lopu pariin vuoteen ja näemme vielä monta tulitaukoa, hyökkäystä ja asemasotavaihetta.