Lähes jokaisen maapallon ihmisen elämässä on tapahtunut viime vuosina mullistuksia, joita kukaan ei olisi uskonut, jos joku olisi niitä ennustanut vuonna 2019. Silloin ei kukaan olisi myöskään uskonut, että Suomen lähellä olisi nyt sotatila ja me vahvistamme puolustusvoimiamme.
Kansan palvelija
Nämä ajatukseni tulivat mieleeni, kun katsoin tv-sarjaa Kansan palvelija, jonka pääosassa on nykyinen Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi. Tuo sarja alkaa sillä, kun Zelenskyi pyöräilee kesäisen kauniissa Kiovassa leppoisasti hymyillen letkeän musiikin soidessa. Se on totaalinen vastakohta sille miehelle, jonka näemme joka päivä uutisissa armeijan t-paidassa vaatimassa aseita kansalleen.
Kontrasti on niin järkyttävä, että sitä on vaikea uskoa todeksi. En osaa asettua tuon Zeleskyin asemaan, mutta voin kuvitella mikä myllerrys hänen mielessään on. Onneksi hänellä oli kykyä ja henkistä vahvuutta nousta Ukrainan sankariksi. Heikomman johtajan aikana Venäjän nukkehallitus olisi jo vallassa ja Putin jatkaisi valloituksiaan Moldovaan, Georgiaan ja Baltiaan.
Ihailen suunnattomasti Zelenskyin ja hänen ministeriönsä tapaa hoitaa propaganda. Tiedottamiseksi sitä ei voi sota-aikana sanoa, vaan kumpikin osapuoli työntää propagandaa urakalla vaikuttaakseen ihmisten mieliin. Tämä kuuluu sodan luonteeseen ja on erottamaton osa taistelua.
Hitlerin aikaisessa Saksan varustelussa natsien propagandaministeri Joseph Goebbelsiä on pidetty ilmiömäisenä tiedottajana, joka pystyi vaikuttamaan miljoonien ihmisten mieliin. Suorituksen tehokkuutta lisäsi, kun natsit huolehtivat siitä, että joka kodissa oli radio.
Nykyisin sosiaalinen media toimii entisen radion roolissa ja Ukraina on ottanut tämän välineen käyttöönsä ihailtavasti. Putinin vanhanaikainen jargon kuulostaa Zelenskyin rinnalla naurettavalta.
Miten varautua tuntemattomaan
Olen oppinut tämän Venäjän hyökkäyksen jälkeen ihmisten mielistä todella paljon. Ihmettelin aina perehtyessäni esimerkiksi toiseen maailmansotaan, miksi ne ihmiset eivät varautuneet ajoissa. Miksi Puola ei syksyllä 1939 keskittänyt ajoissa armeijaansa rajalle torjumaan saksalaisia? Mitä varten juutalaiset eivät lähteneet ajoissa pakoon, kun olisivat vielä päässeet?
Nyt ymmärrän, etteivät ihmiset voineet uskoa tai kuvitella, mitä tulossa oli. Ilmeisesti ihminen toivoo ja uskoo aina parasta ja toimii sen mukaan. Näin kävi myös helmikuun lopussa 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Itsekin intin viimeiseen saakka, etteivät venäläiset voi olla niin hulluja. Löin asiasta vielä vetoa puolustusvoimiin erikoistuneen ystäväni kanssa. Hän oli sitä mieltä, ettei Putin turhan takia tee niin kallista operaatiota, että isoa armeijakuntaa vain seisotettaisiin rajan takana. Minä en halunnut uskoa tätä ilmiselvää tosiasiaa, vaan toivoin viimeiseen asti rauhaa.
Ilmeisesti nyt on alkamassa kulutussota ja kumpikin rintama vetäytyy asemiinsa. Tällainen tilanne kesti Suomen jatkosodassa lähes kolme vuotta ja näyttää siltä, että Ukrainassa voi käydä samoin. Mikäli sota vielä pitkittyy, me ulkopuoliset alamme turtua siihen ja kyky tai halu auttaa vähenee koko ajan.
Jo nyt olen ihmetellyt, miten moni tuttuni ilmoittaa, ettei halua enää kuulla mitään Ukrainasta ja he ovat lopettaneet lukemasta sotauutisia. Kysellessäni, miten he ovat auttaneet pakolaisia tai Ukrainaa, yleensä vastaus on kummastunut katse, etteivät he halua tietää asiasta, joten eivät he myöskään auta millään tavalla.
En voi, kuin ihmetellä, miten tämä kuplaansa vetäytynyt ihmisryhmä selviää, jos joku katastrofi koskee Suomeakin.
Nykyisin tuntuu, että ihmiset tarvitsevat henkistä tukea ja mielenterveydellistä apua pienemmästäkin negatiivisesta tapahtumasta. Kärjistäen voisin sanoa, että jos naapuri saa haavan veitsestä leipää leikatessaan, niin kohta on kriisiryhmä ja auttava puhelin valmiudessa, ettei vaan muille tule paha mieli.
Toivon, että ihmiset eivät turru nykytilanteeseen ja lakkaa kiinnittämästä huomiota muiden kärsimyksiin. Historia on opettanut, että paljon pahaa voi tapahtua, kun ihmiset katsovat poispäin ja toteavat, ettei tuo koske minua.
Laitan tähän loppuun tuntemattoman kirjoittajan toteamuksen Saksassa toisen maailmansodan aikana:
”Ensin ne tulivat hakemaan kommunistit, enkä puhunut mitään, koska en ollut kommunisti.
Sitten ne tulivat hakemaan ammattiyhdistysihmiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut ammattiyhdistyksessä.
Sitten ne tulivat hakemaan juutalaiset, enkä puhunut mitään, koska en ollut juutalainen.
Sitten ne tulivat hakemaan minut, eikä silloin enää ollut ketään, joka olisi puhunut puolestani.”
VastaaPoistaTilanne onkin katastrofaalinen, monessa mielessä. Silmät ummistetaan monesta asiasta, jotka eivät tapahdu omalla takapihalla, vaikka ne vaikuttaisivat omaankin elämään suoraan tai epäsuoraan. Olen huomannut saman ilmiön, ja jopa kirjoittanut asiasta (https://viaperasperaadastra.com/2022/08/03/oma-arki-vs-maailman-huolet-oma-arki-voittaa-aina/).
Olen sama mieltä, että nyt on alkanut kulutussota, ja se vasta hirveä onkin. Ukrainasta ei jää mitään jäljelle, jos tuhoamista kestää vielä monta vuotta. Kaikki, mitä oli rakennettu viimeisten 30 vuoden aikana, menee hukkaan. Humanitaarisessa mielessä se tarkoittaa sen, että kokonainen sukupolvi menettää tulevaisuutensa Ukrainassa. Näin kävi Talvisodan aikana, Toisen Maailmansodan jälkeen, Vietnamissa, Afganistanissa ja Irakissa. Nyt näin voi käydä Ukrainalle.
Rauhaa toivoen, Nadine