perjantai 18. marraskuuta 2022

Sorretut sanat

Luin muutama päivä sitten Ville Ropposen ja Ville-Juhani Sutisen kirjan Sorretut sanat- vainottujen Neuvostokirjailijoiden jäljillä. Kirja antoi minulle pitkäksi aikaa pohdittavaa siitä, miten monella tavalla ihmistä voi riistää.


Kuzma Petrov-Vodkinin maalaama muotokuva Anna Ahmatovasta vuodelta 1922.


Venäjän sananvapaus on tuhottu

Kirjassa Sorretut sanat ei ollut minulle mitään täysin uutta, eikä se siksi vaikuttanut minuun niin syvästi. Olenhan aina tiennyt miten Neuvostoliitossa kohdeltiin kirjailijoita, säveltäjiä ja muita taiteilijoita. Tässä kirjassa on yhteen koottuna, miten lahjakkaita ihmisiä, joilla olisi ollut paljon annettavaa ihmiskunnalle, tuhottiin sumeilematta. 
Olen itse ollut kolmenkymmenen, kun Neuvostoliitto kaatui ja muistan hyvin suomettumisen ajat. Mitään kritiikkiä Neuvostoliitosta tai muusta itäblokista ei virallisesti saanut esittää. Näin suomalaisetkin osallistuivat tähän sananvapauden sortoon, eikä ainakaan auttaneet kirjailijoiden kurimusta. 
Sorretut sanat kirjassa kerrotaan noin kymmenestä Neuvostoliiton kirjailijasta, joita estettiin kirjoittamasta niin kuin he itse halusivat. Osa teloitettiin, lähes jokainen kärsi vankeuden ja heistä tehtiin ajojahdin kohteita. Jotkut yrittivät selviytyä muuttamalla kirjoitustapaansa kommunistipuolueen käskyjen mukaisesti, mutta ei sekään auttanut. 
Ei tsaarin Venäjälläkään ollut suurta sananvapautta, mutta vasta bolševikit tekivät ihmisistä tahdottomia robotteja. Venäjän vallankumouksesta on yli sata vuotta eli vähintään niin kauan siellä on rajoitettu rankasti ihmisten ilmaisuvapautta. Tämä jatkuu tälläkin hetkellä Putinin toimesta ja osa taiteilijoista pyrkii pakenemaan länsimaihin. 
Kysyn vain miten Venäjä pystyy siirtymään sananvapauteen ja kunnioittamaan ihmisoikeuksia, kun menneisyydestäkään ei siihen mallia löydy.


Parhaat taiteilijat teloitettiin

En ole koskaan harrastanut runoja ja en todellakaan ole mikään romantikko. Myönnän, että tylsistyn runoja kuunnellessani, joten se kirjallisuuden laji on minulle vähemmän tuttu. Kuitenkin olen yrittänyt perehtyä runouteen sen verran, että tiedän jotain niistä runoista, joita arvostetut kirjailijat ovat kirjoittaneet.
Venäläinen Anna Ahmatova on tehnyt minuun vaikutuksen ja koen aina järkytystä, kun ajattelen hänen puolisoaan Nikolai Gumiljovia. Runoilija Gumiljov oli ensimmäisiä kirjailijoita, joka teloitettiin vastavallankumouksellisena 1921, kun hän oli vasta 35-vuotias. 
En voi olla ajattelematta, miten suunnatonta aivokapasiteetin tuhoa nämä Neuvostoliitossa tehdyt teloitukset olivat. Maailman fiksuimpia ihmisiä tapettiin kesken parhaiden vuosien ilman mitään kunnollista syytä. 
Nikolai Gumiljovin kanssa teloitettiin kuusikymmentä muuta taiteilijaa, joita väitettiin kommunistien vastustajiksi. He olivat vain pari viikkoa vangittuna ja sitten ilman oikeudenkäyntiä, heidät marssitettiin teloituskomppanian eteen. Tämä oli vasta kaiken alku ja kyse oli vain muutamista kymmenistä ihmisistä. Stalin vasta kehitti pahimman sortosysteemin, jolta kukaan ei välttynyt ja miljoonia ihmisiä tuomittiin kuolemaan.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti