Berliinin lomalla kävin ainakin kolmatta kertaa terrorimuseossa Topographie des Terrors, joka on läpileikkaus natsi-Saksan rakentumisesta. Museo on tehty Gestapon päämajan paikalle, joka oli kaikkien hirveyksien keskus.
Toinen maailmansota ja Ukrainan sota
Kiertäessäni näitä kahta Berliinin museota tätä terrorimuseota ja vastarintamuseota, mielessäni oli koko ajan vertailu nykyisen Venäjän hyökkäyksen Ukrainaan ja toisen maailmansodan välillä. Mietin onko joku asia toisen maailmansodan kulussa, mistä voisi ennustaa kuinka Ukrainan sodassa kävisi. Mieleeni tulee Hitlerin hyökkäys Puolaan 1.9.1939, jos Saksan joukot olisi pysäytetty siihen, niin olisiko toinen maailmansota vältetty? Oletettavasti olisi, koska sen jälkeen saksalaiset kävelivät läpi Euroopan ja miehittivät yli puolet Euroopasta. Uskon, että saman tekisi Putin nyt. Jos hän saa voiton Ukrainassa, niin hän jatkaa yli entisten Neuvostoliiton osien ja ehkä siitäkin edemmäksi. Onneksi maailma on oppinut jotain diktaattoreista ja toisesta maailmansodasta. Nyt Venäjä yritetään tosissaan pysäyttää Ukrainassa, mikä oli Putinille yllätys. Kansan muisti on myös pitkä ja Putinin tekemät vastarintaa yrittäneiden vankilatuomiot ja murhat eivät unohdu. Nyt Venäjällä poliisi tekee työtä vuorotta pidättääkseen ne ihmiset, jotka vastustavat Putinia. Venäjän kansa ei näitä tekoja unohda, eikä suostu olemaan ikuisesti hiljaa. Tuolla terrorimuseossa mieleeni nousi moneen kertaan, miten pitkä ja sitkeä kansan muisti on. Olen käynyt ensimmäistä kertaa tuossa Gestapon päämajan paikalla 1990-luvun alussa. Silloin siinä ei ollut mitään rakennusta, vaan ainoastaan esiin kaivettuja kellareiden eli vankisellien seinämiä. Joka vankisellissä oli tavallinen moniste, missä kerrottiin, ketkä olivat sellissä istuneet ja mitä siellä oli tapahtunut. Tämä Gestapon talo oli jäänyt ihan muurin viereen Länsi-Saksan puolelle. Neuvostoliittolaisten vallattua Berliinin keväällä 1945 he räjäyttivät kaiken, mitä Gestapon päämajasta pommitusten jälkeen oli jäljellä. Muurin murruttua Berliinin kaupungin johdon oli tarkoitus antaa koko Gestapon päämajan vaipua unholaan, mutta kaupunkilaiset eivät tähän suostuneet. Kaupunkilaiset kaivoivat vapaaehtoistyönä esille nuo räjäytetyt vankisellit ja tekivät alueesta aluksi pienimuotoisen museon. Tämä oli se vaihe, minkä itse näin 1990-luvun alussa ja nyt 30 vuoden kuluttua siinä on upea hyvin tehty museo. Kaupunkilaiset eivät haluneet, että Gestapon hirmuteot painuvat unholaan. Uskon, että näin käy myös Putinin sotarikoksille. Jossain vaiheessa venäläiset ne tajuavat ja haluavat nostaa esille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti