Palaan vielä näihin kirjoihin, joista kerroin jo noin viikko sitten. Tänä syksynä on ilmestynyt paljon sellaisia tietokirjoja, jotka haluan ahmia ihan heti. Varmaankin Ukrainan ja Venäjän sota on houkutellut kirjoittamaan aiheesta.
Putin ja naisten asema
Ihastuin kovasti Sofi Oksasen kirjaan Samaan virtaan-Putinin sota naisia vastaan ja ihailen kirjailijaa, joka pystyy tekemään näin hyvän tietokirjan. Ajattelin, että taidankin lukea tai kuunnella hänen aikaisemmatkin kirjat uudelleen.
Oksasella on selkeä näkemys Neuvostoliitosta ja Venäjästä, koska hänen äitinsä on virolainen ja hän on viettänyt lapsuuden kesät Viron mummolassa. Hän on siis nähnyt ja kokenut läheltä, mitä Neuvostoliitto tekee miehittämilleen maille.
Sofi Oksanen kirjoittaa erittäin terävänäköisesti siitä, miten naisten asema Venäjällä heijastuu Ukrainan sotaan. Ukrainan sodan alkaessa länsimaissa povailtiin, että se loppuu lyhyeen, kun sotilaiden äidit alkavat vaatimaan poikiaan takaisin kotiin.
Näinhän ei käynyt, koska Putin vaiensi sotilaiden äidit rahalla. Sotilaan perheelle maksetaan joka kuukausi sen verran kuin keskituloinen tienaa kolmessa kuukaudessa. Sitten, jos sotilas kuolee, perhe saa huomattavan summan rahaa ja näillä rahoilla tukitaan sotilaiden läheisten suut.
Venäjällä on Putinin aikana harjoitettu niin vahvaa propagandaa, että ukrainalaiset eivät enää vaikuta ihmisiltäkään, joten heitä on lupa tappaa ja kiduttaa. Myös venäläiset naiset hyväksyvät tämän, koska heidät on siihen aivopesty.
Tilanne on hyvin samanlainen kuin Hitlerin Saksassa 1930-luvulla. Kaikki juutalaisuuteen liittyvä mustamaalattiin ja heistä luotiin propagandalla mielikuva, että heidät todellakin pitää tappaa. Me emme vielä tiedä niitä kaikkia sotarikoksia, mihin Putinin joukot ovat ryhtyneet ja kaikki tulee ilmi vasta sodan loputtua. Donbasin alueen miehityshallinto kohtelee hyvin julmasti alueelle jääneitä ukrainalaisia. Sotavankileirit ovat Donbasissa ja Oksasen kirjan mukaan leirejä on noin 160. Voi vain kuvitella, mitä julmuuksia siellä toteutetaan.
Pohjoismaiden juutalaiset
Katriina Huttusen kirja Jälkikuolema: Epämukavia ajatuksia holokaustikirjallisuudesta avarsi näkemyksiäni aika paljon. Huttusen kirja toi julki paljon sellaisia tapahtumia, mitä sattui Norjassa ja Tanskassa, kun Saksa miehitti useita vuosia näitä maita.
En olisi uskonut saavani vielä ihan uutta tietoa juutalaisvainoista, koska olen lukenut satoja kirjoja holokaustista. Katriina Huttusen kirjassa nousi esiin ihan uutta tietoa. Olen aina luullut, että tanskalaiset hyvää hyvyyttään järjestivät juutalaiset Ruotsin puolelle turvaan natsijoukoilta.
Tästä Huttusen kirjasta selvisikin, että kalastajat, jotka kuljettivat noin 7000 Tanskan juutalaista Ruotsiin, ottivat kuljetuksista kovan hinnan. Kyse ei ollutkaan halu pelastaa oman maan juutalaiset, vaan kaikki tehtiin rahasta.
Norjan noin 700 juutalaista kuolivat lähes kaikki keskitysleireillä ja norjalaiset eivät tehneet sen estämiseksi mitään. Tanskassa ja Norjassa tehtiin ihan samoin kuin Saksassa tai Ranskassa, kun juutalaisten kodit tyhjennettiin ja kaikki huutokaupattiin norjalaisille.
Sekin oli mielenkiintoinen tieto, että osa Tanskan poliiseista, n. 1900 henkilöä, kieltäytyi yhteistyöstä natsien kanssa ja he joutuivat myös keskitysleireille. He olivat kuitenkin vankileirien eliittiä ja he saivat koko ajan vastaanottaa paketteja Punaiselta ristiltä ja kotoaan.
He pääsivät kohtuullisen hyväkuntoisina pois keskitysleireiltä, kun sota loppui keväällä 1945. Kuitenkin he sairastuivat keskitysleirisyndroomaan eli he kokivat syyllisyyttä henkiin jäämisestään. Näistä poliiseista hyvin moni joutui sairaseläkkeelle tai sitten he tekivät itsemurhan.
Kommentit
Lähetä kommentti