Pitää taas vaihteeksi kertoa tästä meidän kissaperheestä, kun se tuottaa niin paljon hyvää mieltä aivan kaikille. Nyt, kun meillä on nämä viisi eri-ikäistä ja muutenkin erilaista persoonaa, on ihana seurata, miten niiden yhteiselo rakentuu.
Valtsu on pomo
Valtsu 16v. on ehdottomasti porukan pomo ja ilmeisesti nuorisopoppoo Vinski 3 v. ja Allu ja Vote 1,5 v. eivät edes yritä haastaa Valtsun valta-asemaa. Se on sinänsä hassua, koska Valtsu on meidän pienikokoisin kissa ja nuoret kollit ovat erityisen isokokoisia.
Jösse 16v. ei mihinkään otteluihin osallistu, vaan hän viettää vanhan herran elämää ja viihtyy petipaikan ja ruokakupin läheisyydessä. Joka ilta uutisten aikoihin meidän nuoriso aloittaa illan viimeiset leikit ja kaikki kolme juoksee peräkanaa sen minkä pääsee ja välillä pysähdytään painimaan.
Matot ovat kasassa ja tavarat lentelevät ja kopina kuuluu, kun pojat juoksevat yläkertaan ja takaisin. Välillä joku tulee raput kierimällä alas, kun ei ehdi jarruttelemaan, mutta ei niitä onneksi ole sattunut. Yhtenä iltana meno yltyi äärimmilleen, eikä loppua tullut, niin Valtsu alkoi hermostumaan.
Yleensä Valtsu ja Jösse menevät aikaisemmin nukkumaan ja niillä on olohuoneen ikkunan edessä yhteinen nukkumapaikka. Pikkupoikien juokseminen kun vain jatkui, Valtsu nousi makuulta istumaan ja alkoi itseään venyttelemään. Sitten se rauhallisesti istuutui katselemaan ikkunasta ulos, mutta sen niskan asennosta näki, että sitä harmitti vietävästi. Odotin, että kohta se menee läppäisemään jotakuta, mutta se vain istui paikallaan.
Ei mennyt montaa minuuttia, kun pikkupoikien juoksu loppui ja ne vetäytyivät omiin nukkumapaikkoihinsa. Valtsukin rauhoittui ja laittoi takaisin makuulle Jössen viereen. Harvoin näkee tällaista auktoriteettia, ettei Valtsun tarvinnut tehdä juuri mitään, kun pojat ymmärsivät sen kehonkielestä, että nyt on parasta rauhoittua.
Valtsu komentaa palvelusväkeä
Valtsu osaa kyllä hyppyyttää meitäkin. Noin viikko sitten, kun oli oikein myrskyinen ja sateinen ilta, Valtsu hukkui meiltä. Olin laittanut jo ajoissa poikien ulkoiluhäkin luukun kiinni ja uskoin kaikkien olevan jo sisällä nukkumassa.
Sitten, kun olimme itse menossa nukkumaan, Valtsua ei löytynytkään mistään. Haimme kaikki sen piilopaikat, kaapit ja sängyn alustat. Lopulta luulimme, että se ehkä jäikin ulkoiluhäkkiin ja oli jotenkin keplotellut sieltä karkuun. Painatimme kaatosateessa pimeässä pihassa taskulamppujen kanssa Valtsua huudellen, eikä sitä löytynyt.
Olimme ihan kauhuissamme, mutta totesimme, ettemme voi tehdä enempää ja etsimistä pitää jatkaa aamulla valoisan aikaan. Päätimme mennä nukkumaan ja tempaisin sängyltä päiväpeiton pois. Valtsu kurkisteli silmät sikkurassa petauspatjan alta, että miksi hänen unta häiritään.
Olin katsonut sängyn alustankin moneen kertaa ja kokeillut päiväpeittoakin ja huudellut Valtsua koko ajan. Se takuulla kuuli, mutta ei vaan viitsinyt vastata. Olimme tosi helpottuneita, että se löytyi, mutta hiukan ärsytti sen hyppyyttäminen.
Yö meni vähän huonolla nukkumisella, kun alkuilta oli niin stressaava ja tunnepitoinen. Loppu hyvin, kaikki hyvin.
⭐️ Muista myös osallistua arvontaan kommentoimalla hoitolan julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron lahjakortti verkkokauppaan, joka arvotaan kahden viikon välein. Seuraavaan arvontaan voi osallistua 30.10. asti.
Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tulevista tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti