Viime aikoina on tullut hyvin monia kirjoja holokaustista ja yritän lukea niistä suurimman osan, vaikka ne välillä toistavatkin itseään. Poikkeuksellisen hyvä on juuri käännetty Josef Lewkowicz:n Selviytyjä - Tieni keskitysleireiltä natsien metsästäjäksi.
Opettavainen tarina
Josef Lewkowicz on 97-vuotiaana kirjoittanut tämän kirjan, joka on ilmestynyt suomeksi vasta ihan muutama viikko sitten. Kirja on julkaistu vuonna 2023 ja hän ehtii ottamaan kantaa myös 2022 alkaneeseen Ukrainan sotaan.
Pidin tätä Selviytyjä kirjaa erilaisena kuin keskitysleirimuistelmia yleensä, koska tässä kerrottiin myös miehen elämästä sodan jälkeen. Hänestä tuli ns. maailman kansalainen, joka asui mm. Amerikassa, Kolumbiassa, Argentiinassa ja Israeliin hän päätyi vasta yhdeksänkymppisenä.
Käsitykseni mukaan mies on poikkeuksellisen älykäs ja aikaansaava ja loi itselleen omaisuuden timanttikauppiaana. Oikeastaan voisi sanoa, että vain ne keskitysleireiltä selviytyneet kirjoittavat elämäkertansa, jotka ovat menestyneet myöhemmässä elämässään. Tästä kirjasta ymmärsin sen, että kirjoittaja on pohtinut perusteellisesti hyvän ja pahan olemusta ja päätynyt itse siirtämään hyvää eteenpäin. Se ajatus puhutteli minua, koska olen itsekin pyrkinyt samaan, mutta en ehkä aina siinä onnistu. Löysin kirjasta viisauden ”Ihmisen on annettava, että hänellä on oikeus ottaa”.
Pidän tätä lausetta hyvänä elämänohjeena, mutta välillä tuntuu, että yleensä kaikki ovat vain ottamassa. Tämä Josef Lewkowicz syntyi Krakovassa 1920-luvun loppupuolella ja joutui keskitysleirivangiksi jo kuusitoistavuotiaana. Häntä kierrätettiin kuudessa eri keskitysleirissä ennen kuin sota loppui ja hänet vapautettiin.
Juutalaisten elämä ei ollut helppoa sodan jälkeenkään
Näistä vaiheista, mitä juutalaiset kokivat sodan loputtua ja vapauduttuaan keskitysleireistä, kerrotaan yleensä hyvin vähäisesti. Juutalaiset saivat kokea sodan jälkeenkin vainoa ja äärimmäistä nöyryytystä. Kukaan ei halunnutkaan juutalaisten enää palaavan hengissä, koska muut paikalliset olivat vieneet heidän omaisuuden ja kotinsa. Vain harva juutalainen sai sodan jälkeen takaisin entisen omaisuutensa.
Josef Lewkowicz menetti holokaustissa 97 sukulaistaan ja vain joku pikkuserkku oli selviytynyt hengissä. Hän palasi kotikulmilleen, mutta hänen kotinsa oli muiden asuttama. Hän vieraili vanhassa kodissaan, näki perheensä huonekalut ja seinällä oli hänen äitinsä tekemä ristipistotyö tauluna, mutta Puolassa ei näitä omaisuuksia kovinkaan helposti juutalaiset saaneet takaisin. Joten aivan tyhjästä tämäkin nuori poika joutui elämäänsä jatkamaan.
Kiinnostava aihe.
VastaaPoistaKirjoittelin itsekin blogiini juuri holokaustiin liittyvästä aiheesta, eli "kompastuskivistä", joita tässä ympäristössä on aika paljon. Muutamia on jopa Suomessa. Ennen Saksaan muuttamista en tiennyt koko "kivistä" mitään: https://dzinninajatuksia.blogspot.com/2023/11/pieni-kavelylenkki-ja-kolme-kuuluisaa.html