Pidin pienen syysloman ja kävin Tallinnassa tutustumassa sotamuseoihin. Olin jo pitkään suunnitellut matkaa Tallinnaan ja katsomaan Piritassa olevaa Viron sotamuseota, joka on perustettu kenraali Johan Laidonerin kesäpalatsiin.
Viron sotahistoria
Paras selitys sille, kuka on kenraali Johan Laidoner, on verrata häntä Mannerheimiin, koska tavallaan Laidoner oli Viron Mannerheim. Muuten voin sanoa, että tuo Viron sotamuseo oli suuri pettymys, ihan niin kuin on Suomenkin sotamuseot. Olisin luullut, että Viro olisi käyttänyt rahaa uuden itsenäistymisen myötä kertoakseen kunnolla maansa historiasta. Suomihan ei siihen ole rahaa koskaan käyttänyt ja siksi meilläkin on hävettävän onnettomia sotamuseoita, joita pidetään yllä lähes kokonaan yhdistyspohjaisesti. Ilmeisesti pitkä historia Neuvostoliiton kyljessä esti Suomea kertomasta aivan erityisestä sotahistoriasta talvi- ja jatkosodassa.
Tässä Viron sotamuseossa on kerrottu hyvin varovaisesti Viron ensimmäisen itsenäistymisen ajan puolustusvoimista. Museossa historia oli aloitettu jo 1600-luvulta ja virolaisista, joita kuului Venäjän armeijaan. Heitä ei ollut montaa ja vaiheet Krimin sodassa ja Japani-Venäjän sodassa oli nopeasti käyty läpi.
Koin museon esitystavan myös tosi sekavaksi ja ilman omaa historiatietoani jutut olisivat jääneet ihan epäselviksi. Tekstiä seinillä oli tosi paljon ja viro sekä englanti vuorottelivat epäloogisesti. Olin myös odottanut, että opastusta olisi ollut myös suomeksi.
Esityksessä käytiin läpi hyvin lyhyesti Viron itsenäistymistaistelu, johon osallistui paljon suomalaisiakin, mutta heitä ei mainittu ollenkaan. Samoin Neuvostoliiton ja Saksan miehitysvaiheet käytiin nopeasti läpi ja metsäveljetkin olisivat ansainneet paremman huomion.
Eniten esiteltiin Viron uuden itsenäistymisen ajan puolustusvoimia ja nykysotilaiden varustuksia. Kaiken kaikkiaan paikasta jäi pettynyt olo. Verrattuna Puolan ja Saksan upeisiin uusiin museoihin, tämä Viron sotamuseo oli vain kalpea varjo.
Kenraali Johan Laidoner
Kenraali Johan Laidoner (1884-1953) oli Viron puolustusvoimien komentaja 1940 asti eli siihen saakka, kun Neuvostoliitto tuli miehittämään Viroa. Johan Laidoner oli lähtöisin köyhistä oloista ja hän nousi tehtäväänsä oman älykkyytensä voimin.
Hän meni naimisiin puolalaissyntyisen vaimonsa Marian kanssa 1911 ja heille syntyi yksi poika 1913. Tuolla Viron sotamuseossa oli hämmästyttävän paljon nostettu esiin tämä vaimo Maria, koska yleensä noiden aikojen kenraalien vaimot häivytettiin täysin taka-alalle. Tämä olikin ainoita hyviä asioita tässä museossa.
Heidän ainoa poikansa kuoli 1928 ja syynä oli itsemurha ja tämä oli ymmärrettävästi pariskunnalle suuri tragedia. Museossa mainittiin, että poika kuoli tapaturmaisesti puhdistaessaan revolveria. Tämä on tietysti senaikainen tyypillinen tapa selittää itsemurhat.
Itse en erityisesti arvosta Laidoneria, vaikka hänet on nostettu Viron kansallissankariksi. Kenraali Laidoner oli vankka tuki presidentti Konstantin Pätsin diktatuurille. Nämä miehet myös yhdessä allekirjoittivat sopimuksen Neuvostoliiton kanssa, joka avasi Viron rajat Stalinille.
Tosin sekä Pätsin että Laidonerin loppu ei ollut kadehdittava. Kumpikin joutui Stalinin vangitsemaksi ja he olivat yli kymmenen vuotta Siperiassa vankilassa ennen kuolemaansa. Laidoner kuoli 1953 vankilassa, mutta hänen vaimonsa vapautui Stalinin kuoleman jälkeen. Hän pääsi palaamaan Viroon 1960-luvulla ja kuoli vasta 1978. Hänkään ei nähnyt Viron uutta itsenäistymistä.
Museossa, joka oli ollut Laidonerien kesäkoti, oli myytävänä omenasnapsia, joka oli tehty Laidonerin reseptin mukaan. Ostin sitä ja ajattelin tarjota jouluaattona mummuille. Kenraali oli museon hoitajan mukaan hyvin ylpeä omatekoisesta omenasnapsistaan.
Kommentit
Lähetä kommentti