Kuuntelin viikonloppuna Laura Halmisen kirjan Martti J. Kari - Käsikirjoitukset eivät pala. En olisi ikinä uskonut etukäteen, että itken monta tuntia tuon kirjan jälkeen, joka päättyi päähenkilön kuolemaan.
Kadehdittava älykkö
Aloin lukemaan tuota pari viikkoa sitten ilmestynyttä kirjaa vain yhtenä osana harrastustani, enkä mitenkään ajatellut kirjan myös kuvaavan Martti J. Karin kuolemaa. En ole erityisesti perehtynyt mieheen nimeltä Martti J. Kari, vaan olen lähinnä lukenut hänen kirjoittamiaan tekstejä.
Viime vuonna luin Martti J. Karin ja Antero Holmilan yhteisen kirjan Miksi Venäjä toimii niin kuin se toimii. Taisin kirjoittaakin siitä tähän blogiin, koska pidin sitä hyvänä analyysina Venäjän nykytilanteesta. Ihmettelin, miten kirja rytättiin Helsingin Sanomien jutuissa ja luinkin, että Martti J. Kari oli syvästi pahoittanut mielensä mollaamisesta ja samoin historioitsija Antero Holmila.
Ymmärsin jo syksyllä tuota Venäjästä kertovaa kirjaa lukiessani, että Martti J. Kari on hyvin älykäs ja ajatteleva ihminen, jolla on pitkä ja laaja kokemus Venäjästä. Olen tottunut lukemaan sotilaiden raporttimaisia kirjoja, joissa analysoidaan sotaa, mutta tuo Martti J. Karin näkemys ja tietämys oli paljon enemmän.
Luinkin tästä hänen elämäkerrastaan, että hän osasi useita kieliä mm. venäjää, ranskaa, serbiaa, puolaa. Hän on tehnyt kaksi maisterin tutkintoa sekä yhden väitöskirjan ja kaiken tämän ohella pitkän uran puolustusvoimissa. En voi kuin ihailla sellaista ahkeruutta ja älykkyyttä. Kaikesta päätellen hän oli myös hyvin pidetty ihminen ja hyvä työtoveri. Hänen huumoriaan kehuttiin kirjassa moneen kertaan, joten senkin takia olisin halunnut tavata tämän ihmisen.
Liian nuori kuolemaan
Voi olla, että tämän kirjan loppupuoli itketti minua siksi, ettei Martti J. Kari ollut kuin vuoden minua vanhempi kuollessaan eli ihan liian nuori. Myös se, että olen kokenut lähipiirissäni niin paljon kuolemaa, sai minut herkistymään, koska kirjan loppuosassa kuvattiin Martti J. Karin kuolema aika pitkästi ja yksityiskohtaisesti.
Martti J. Kari sairastui eturauhassyöpään 2018, mutta hän eli vielä muutamia hyviä vuosia sädehoitojen ja lääkitysten avulla. Hän teki väitöskirjansakin tämän ensimmäisen syöpädiagnoosin jälkeen. Hänellä oli hyvä kunto ja vahva tahto pitää elämästä kiinni, koska hän oli yli 50 vuorokautta sairaalahoidossa, ennen kuin päästi elämästä irti.
Minuun koski myös syvästi se, miten eläinrakas hän oli ja villakoira Opi sai tulla käymään myös sairaalaan. Opi oli hänen mukanaan yliopistolla ja tiedän, miten lohduttava eläin voi olla. Erittäin herkistävää oli kuunnella kirjasta, miten sotilashautajaiset hänelle järjestettiin. Martti J. Kari oli laskuvarjojääkäri ja hänellä oli hyppykypärä arkun päällä.
Martti J. Karin suunnatonta energiaa ja kiinnostusta kaikkeen kuvaa myös se, että hän suoritti nelikymppisenä laskuvarjokurssin Puolassa. Hän oli Varsovassa sotilasasiamiehenä ja siinä ohessa hän halusi tutustua Puolan laskuvarjosotilaiden koulutukseen. Hänet hyväksyttiin mukaan parikymppisten nuorten porukkaan ja niin hän suoritti senkin kurssin.
Kirja oli hyvin kirjoitettu, joten siirryin heti kuuntelemaan Laura Halmisen toista kirjaa Upseeri ja vakooja - Suomalaisloikkari Emil Vaateri.
Hän on erittäin mielenkintoinen ja ansioitunut persoona, ja kirja on varmasti lukemisen arvoinen. Hänen verkkoluentonsahan Venäjästä sai mielettömän yleisön sen jälkeen, kun sota alkoi.
VastaaPoistaHelsingin Sanomissa julkaistu historian dosentin kritiikki sai puolestaan paljon kritiikkiä. Kriitikko ehkä koki, että hänen tontilleen oli julkeasti astuttu.
Leena