lauantai 2. maaliskuuta 2024

Toisen ulkonäköä ei pidä arvostella

Mietin pitkään kirjoitanko tästä kokemuksesta, mihin itse jouduin, koska tapahtumasta jäi niin ikävä olotila. Päädyin kuitenkin kirjoittamaan ja purkamaan tunteitani siitä, mitä itse koin, kun ulkonäköäni tylysti arvosteltiin.




Vanhenemista ei voi pysäyttää

Luulen, että joudun keskimääräistä useammin kokemaan arvostelua ulkonäöstäni, koska työni takia kuvitellaan sen olevan oikeutettua. Sen takia minulla on kohtuullisen hyvä sietokyky asiattomillekin arvosteluille. 
Alkuvuodesta koettu tapahtuma ylitti kyllä reippaasti sietokykyni. Minulla oli vuoden alussa useita aamuja, kun koin itseni ränsistyneeksi ja alakuloiseksi hyvän ystäväni kuoleman vuoksi. Itkin useampana iltana tai aamuyönä suruani ja aamulla silmäpussit pullottivat. 
Menin tällaisena huonona aamuna työhön marketin ja postin kautta, niin kuin teen useampana aamuna. Tapasin kaupassa yllättäen erään puolitutun, jota en ollut nähnyt neljännesvuosisataan. Hän ei ollut mitenkään hyvä tuttu, vaan menneisyydessä tapasimme silloin tällöin harrastuksien merkeissä. Koskaan hän ei ole ollut asiakkaani, joten ulkonäköni ei olisi pitänyt kuulua hänelle yhtään mitenkään. Juttelimme muutaman minuutin niitä näitä ja jatkoin kiireisesti ostoksiani.
Sitten, kun olin kassajonossa, henkilö pyyhälsi vauhdikkaasti viereeni ja totesi kovaan ääneen, että hänen on kyllä pakko kertoa, miten pettynyt hän oli ulkonäkööni. Hän totesi olevansa pettynyt, kun olen yhtä turvonnut ja vanhentunut kuin kaikki muutkin. Hetken hän päivitteli, miten olin niin vanhentunut ja muuttunut, ettei hän ollut tuntea minua enää. Loppukaneetiksi hän totesi, että tukan värini on ihan outo, eikä sovi minulle yhtään. 
Arvioinnin jälkeen hän lähti takaisin kauppaan yhtä vikkelästi, kuin tulikin ja minä jäin aivan sanattomaksi. Muutama ihminen kassajonossa jähmettyi niin kuin minäkin ja sitten takanani oleva vanha herra totesi, että kaikkea sitä ihmisen on pakko sanoakin. Mieltäni lämmitti kovasti, kun herra lohdutti minua, ettei sanojan juttuja pidä uskoa ja ne oli kateellisen puhetta. 
Ymmärrän järjellä, että tapahtuma ja sanomiset kertovat enemmän sanojasta kuin minusta, mutta silti se pahoitti mieleni syvästi. Varsinkin, kun tiesin olevani väsyneen ja kulahtaneen näköinen ja oloinen. Se oli kohtaaminen, jollaisia ei pitäisi sattua kenellekään. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisen ulkonäköä tai muuta olemusta. Tässäkin tilanteessa ei ollut kyse minun ulkonäöstä, vaan selvästä halusta loukata tai sitten ihmisen pitää olla todella tyhmä, jos kuvittelee, että joku jäisi vanhenematta. 


Ulkonäkö on jokaisen yksityisasia

Tuo edellä kerrottu kohtaaminen voisi jollekin aiheuttaa syvän trauman loppuiäksi. Minullekin, joka olen parkkiintunut kuulemaan arvostelua itsestäni, se jäi mieltäni vaivaamaan. Hämmästelen sitä, että jotkut todella kuvittelevat olevansa oikeutettuja arvostelemaan kosmetologin ulkonäköä. Tätä on tapahtunut viime vuosina usein ja jotkut sanovat suoraan haluavansa katsoa, miten minä olen vanhentunut. En tiedä oletetaanko, että olisin jotenkin balsamoinut itseni ja jäisin muuttumattomaksi muumioksi. 
Jo työkokemukseni myötä tiedän, että vanhenemisen vastustamisessa ihminen jää toiseksi. Vanhenemista voi hidastaa ja tiedän, että ihoni on huomattavasti oikeaa ikääni nuoremman näköinen. Niin pitää ollakin, koska olen hoitanut itseäni hyvin. Enkä koe vanhenemista mitenkään ongelmaksi, vaan normaaliksi elämän menoksi.
Epäilen, että nämä ikävät sanomiset ovat seurausta siitä, että yhteiskunta on muuttunut aina vain ulkonäkökeskeisemmäksi. Nuoret altistavat itsensä arvostelulle kuvaamalla itseään jatkuvasti nettiin ja kuvia käsittelemällä parantelevat ulkonäköään. Mielestäni tämä ei ole hyvä suuntaus, eikä myöskään nuoruuden ihannointi ole hyvä asia, jos se menee liian pitkälle. 
Toivon, että me jo ikääntyneet ja viisastuneemmat kannustaisimme nuoria naisia olemaan oma itsensä ja tukisimme sitä, että jokainen on arvokas ulkonäöstä huolimatta. Myös erilaisuutta pitäisi tukea ja motivoida, koska tällä hetkellä parikymppiset tytöt ovat ihan kuin yhdestä muotista tulleet. Kaikilla on samanlaiset vaatteet, pitkät hiukset ja sama tyyli. Vaikuttaa siltä, että erilaisuutta ihan pelätään, eikä se ole hyvä merkki yhteiskuntamme tilasta.




⭐️ Muista myös osallistua arvontaan seuraamalla ja kommentoimalla hoitolan uusimpia julkaisuja blogissa (huom. liitä mukaan sähköpostiosoite), Facebookissa ja/tai Instagramissa. Palkintona on 50 euron lahjakortti verkkokauppaan, joka arvotaan kahden viikon välein. Seuraavaan arvontaan voit osallistua 20.2.-4.3.24.


Joko olet liittynyt postituslistalle? Liity nyt ja saat tietoa tarjouksista ja kauneushoitolan tapahtumista! Tilaa uutiskirje tästä

3 kommenttia:

  1. Anonyymi07:10

    Mulla on kasa päin muistoja ilkeistä kommenteista ulkonäöstäni esim mummultani ja äidiltäni ja anopilta. Harvoin ne kehut jää mieleen, kaikki loukkaukset sen sijaan liian hyvin.

    VastaaPoista
  2. Anonyymi11:22

    Arvelen, että punainen vaate tälle törkeästi käyttäytyneelle on ammattisi (eivät punaiset hiuksesi, jotka ovat upeat).

    Kosmetologin ammatti herättää täydestä tietämättömyydestä kumpuavia aggressioita tietynlaisissa ihmisissä. Ylipäätään itsestä huolen pitäminen vaikkapa kuntoilemalla on punainen vaate, aggressioiden aivan järjetön lähde joillekin.

    Leena

    VastaaPoista
  3. Tanja11:57

    Täysin asiatonta käytöstä, jota ei pysty oikeuttamaan sitten millään. Kommentoijan täytyy voida huonosti itse, ei kenenkään normaali-itsetuntoisen tarvitse ladella ympärilleen tuomioita.

    Ja kuinka väärässä hän onkaan. Olet kerrassaan upea nainen niin ulkoisesti kuin sisäisesti! <3

    VastaaPoista