keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

KGB:n miehiä kaikkialla

Nykyään ihmisellä on sähköinen kädenjälki lukemattomissa paikoissa, emmekä edes tiedä, ketkä kaikki keräävät meistä tietoa. Hyvin paljon sitä kerätään kaupallisiin tarkoituksiin ja sen jälkeen meidät altistetaan aivopesulle.




Vakoojia kaikkialla

Ollessani parikymppinen olin aika arka olemaan pimeän aikaan kotona yksin, enkä tykännyt lähteä yksin kävelylle meillä maalla, missä niihin aikoihin ei juurikaan valoja näkynyt. Meillä oli kotona sisäpiirin vitsinä, että Inkku pelkää KGB:n miehiä. Olin jo parikymppisenä perehtynyt perusteellisesti tähän Neuvostoliiton poliisivaltiojärjestelmään ja DDR:n Stasiin. Toin leikilläni esille usein, ettei kukaan tiedä, kuinka monta KGB:n vakoojaa meillä on perässämme. Jos olisin asunut 80-luvulla Neuvostoliitossa, näin olisi ehkä ollutkin, koska toin liian kärkkäästi julki mielipiteitäni.
Nyt nämä vakoilujutut eivät ole enää vitsejä, vaan meistä kerätään jos jonkinlaista dataa ja tutkitaan kulutustottumuksiamme sekä elämäntapaamme. Viimeisen parin vuoden aikana on tullut koko kansan tietoon, että Suomea vakoillaan venäläisten taholta. Kaikki valtiot vakoilevat naapurimaitaan ja muitakin, ja näin on ollut tuhansia vuosia. 
Viime vuosina on ilmestynyt lukuisia kirjoja suomalaisten vakoilutoiminnasta. Mikko Porvali on kirjoittanut useita hyviä kirjoja sodan aikaisesta kaukopartioinnista, joka oli myös vakoilua. Sissipartioilla oli ehkä tehtävänä räjäyttää joku rautatie, mutta samalla he keräsivät tietoa joukkojen kuljetuksista tms.
Nämä Mikko Porvalin kirjat sota-ajan vakoilusta ovat hyvin mielenkiintoisia. Suomi oli edelläkävijä radiotiedustelussa, koska jo jatkosodan alussa kaukopartiomiehet pystyivät radion avulla pitämään yhteyttä kotiin. 


Digitaalinen diktatuuri

Erinomainen perusteos vakoilusta on Jukka Rislakin Tiedustelu ja vakoilu - opit, operaatiot ja agentit. Samoin myös juuri ilmestynyt Z-sukupolvi - Venäjän fasistiset nuoriso- ja lapsisotilaat kertoo siitä aivopesusta, mitä esimerkiksi TikTokin kautta syötetään. 
Rislakin kirjassa kerrotaan Kiinan digitaalisesta diktatuurista, jossa valtio kontrolloi kansaa keräämällä kaiken mahdollisen tiedon heistä. Uiguureista otetaan silmien iiristunnisteet, sormenjäljet ja kasvojen tunnistusohjelmaan tallennetaan kaikki. Näin kukaan ei pääse karkuun poliiseja, eikä oppositiomielialaa pystytä levittämään. 
Kiinalaisten vakoilu myös ulkomailla on arkipäivää ja väitetään, että myös turkkilaisilla toisinajattelijoilla olisi tarkkailijoita perässään Suomessakin. Ihminen ei ole enää turvassa missään ja siksi diktatuurien on aina vain helpompi estää opposition toiminta. 
Varmaan Venäjälläkin on käytössä tämä kiinalaisten kehittämä digitaalinen diktatuuri, koska sielläkin oppositio on vaiennettu lähes täysin. Jää nähtäväksi mitä kaikkea kehitystä tekoäly tuo tullessaan. Sillä voidaan tehdä paljon hyvää, mutta yhtälailla myös pahaa.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti