Nälkä, ruoka ja sotahistoria

Luin erittäin mielenkiintoisen kirjan, mikä ilmestyi ihan juuri ja aihe oli poikkeuksellinen, mutta toisaalta arkinen. Kirja on Ville-Juhani Sutisen Ruoka, valta ja nälkä 1900-luvun diktatuureissa ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille muillekin.

Nälkä on vallankäytön keino

Olen viime aikoina lukenut useampia kirjoja, joissa on tietoa 1900-luvun nälänhädistä ja selvästi Ukrainan sota on nostanut esiin, mitä Neuvostoliitossa on aikoinaan tapahtunut. Vuosikymmeniä on ollut vaiettu aihe, miten paljon Stalinin järjestelmä aiheutti nälänhätää Neuvostoliitossa.
Tämä Ville-Juhani Sutisen kirja kertoo kolmesta diktatuurista ja siitä, mitä nälkä ja ruoka ovat niissä aiheuttaneet 1900-luvulla. Nämä diktatuurit ovat Neuvostoliitto, Natsi-Saksa ja kommunistinen Kiina. Kaikissa näissä maissa oli johtaja, joka ei välittänyt kansan hyvinvoinnista. Neuvostoliiton ongelmat johtuivat Stalinista, joka arvosti yksinkertaista ruokaa, mutta juotti vieraansa umpihumalaan. Hitler oli kasvissyöjä ja hänen aikanaan Saksaan saatiin siihen asti edistynein eläinsuojelulaki. Hitler teki selvän suunnitelman nälkäohjelmasta, jolla Neuvostoliitto ja muut maat piti tuhota. Maon Kiinassa oli useita järjettömiä maataloussuunnitelmia, mitkä aiheuttivat vain suurta nälänhätää.
Ukrainassa oli oikeastaan kolme perättäistä nälänhätää 1900-luvun keskipaikkeilla. Ensin oli holomodor, jossa kuoli 2-3 miljoonaa ukrainalaista ja se oli täysin Stalinin keinotekoisesti järjestämä kansanmurha. Toinen nälänhätä alkoi, kun Hitler hyökkäsi Neuvostoliittoon kesällä 1941. Saksalaisten suunnitelmissa oli nimenomaan vallata Ukrainan mustan mullan alueet ja ottaa maataloustuotanto käsiinsä. Samalla nälkä tappoi neuvostoliittolaiset ”ali-ihmiset” ja Hitler jatkoi valloituksiaan.
Kolmas nälänhätä ukrainalaisilla oli, kun sota loppui 1945 ja maatalous oli sodan takia huonolla tolalla. Stalin vei sumeilematta Ukrainan maataloustuotteet Leningradin ja muiden suurkaupunkien asukkaille. Ruoka on siis näytellyt todella merkittävää osaa sotatoimissa ja diktatuureissa. Nälkä aiheuttaa sotaa ja sota nälkää.

Ruoka vaikuttaa myös Ukrainan sotaan

Tässä kirjassa Ruoka, valta ja nälkä oli mielenkiintoisia tarinoita eri ruoka-aineiden historiasta ja kirja sopii hyvin niillekin, ketkä ovat kiinnostuneet ruokakulttuurista. Esimerkiksi rahka on noussut suosioon Saksassa ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Siihen asti se oli lähinnä eläimille tarjottua maidon jäännettä, mikä syntyi voin teon yhteydessä. Nälkävuodet pakottivat kehittämään lihan tilalle vaihtoehtoisen proteiinin lähteen ja sellainenhan rahka on nykyäänkin.
Tofu on taas otettu enemmän käyttöön Maon ajan Kiinassa, jossa myös tarvittiin lisää proteiinia torjumaan nälkää. Tofu on ollut vanha kiinalainen tuote, mutta vasta 1930-luvulla sen käyttö levisi uudestaan.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on nykypäivän kokemus siitä, miten sota vaikuttaa ruuan tuotantoon. Heti sodan alettua maailman viljan tuotanto romahti merkittävästi, koska Ukrainan maataloutta ei pystytty ylläpitämään. Venäjä pommittaa myös viljasiiloja ja ruokavarastoja, joiden tuhoutuminen heikentää ukrainalaisten elämää.
Viime vuonna Venäjä rikkoi Hersonin padon ja viljavalle maatalousalueelle syntyi vakava luonnonkatastrofi. Näemme siis nykyisin uutisista joka päivä, miten ruoka liittyy sotimiseen.