Hertta ei syntynyt onnellisten tähtien alla

Nyt rakkaan Hertan kuolemasta on sen verran aikaa, että pystyn hänestä jo kirjoittamaan. Hertan elämän tarina on traaginen ja ehkä siksi Hertalla oli erityis asema perheemme sydämissä. Kenelläkään muulla kissalla ei ole ollut vastoin käymisiä niin paljon kuin pikku Hertalla.

Hertta oli suloinen pikkukisu

Hertta ja sisarensa Miina tulivat meille juhannuksena 2006. En ole koskaan tästä Miinasta kertonut, koska hän kuoli jo teini-ikäisenä ja se on vieläkin reikä sydämessäni. Herttan ja Miinan toi meille eräs tuttu joka oli sinä vuonna vasemmistoliiton kansanedustajaehdokas ja hän oli saanut kissat ystävältään joka taas oli kokoomuksen ehdokas eduskuntaan. Tämän vuoksi nimesin Hertan Hertta Kuusisen mukaan joka oli napakka kommunistien kansanedustaja. Miina sai nimensä Miina Sillanpäältä joka oli ensimmäinen naisministeri. Hertta ja Miina olivat vain noin 8-9 viikkoisia, kun 

suositeltu luovutusikä on 12 viikkoa. Heitä oli niin iso sisarussarja, että emo ei jaksanut kaikkia ruokkia ja joidenkin oli lähdettävä etuajassa pois kotoa. Hertta oli isosta pentueesta kärsinyt eniten ja ilmeisesti saanut vähiten maitoa, koska se oli huomattavasti pienempi kuin Miina. Ensimmäisellä rokotuskerralla eläinlääkäri sanoi koko eron nähtyään, että kyllä Miina taitaakin olla Mikko eli poika, kun se oli niin paljon isompi. Kyllä Miinakin oli tyttö, mutta Hertta oli vaan paljon siskoaan pienempi. Kuitenkin Hertta oli älykäs, terhakka ja iloinen söpö valkoinen kissan pentu. Se sinnikkäästä seurasi isompaa siskoaan joka paikkaan ja ei antanut periksi pienen kokonsa vuoksi. Hertalla oli kovasti äitiään ikävä ja hän imi korvalehtiäni aina yöllä ja muuten sylissä ollessaan. Lopulta korvalehdet oli aivan ruvessa ja tulehtuneet, mutta mikään ei auttanut. Yritin kaikenlaista kissanmaito tutteja kehittää, mutta Hertta oli päättäväisesti minun korvissa kiinni eikä kenenkään muun korva kelvannut. Yhden kerran Hertta erehtyi imemään mieheni korvaa, mutta parissa sekunnissa lopetti sen järkyttyneen oloisena. 

Miina sisko menetettiin jo varhain

Talomme edestä on kylän läpi menevä tie, mutta yksikään kissa ei ollut vielä jäänyt siinä auton alle. Jokaisessa talossa tien varressa oli lukuisia kissoja ja kaikki osasivat niitä varoa. Kunnes kylälle tuli uusia asukkaita jotka ajoivat kolmenkympin rajoituksella kahdeksaakymppiä ja mikään ei auttanut, vaikka siitä kuinka näille puhuttiin. Sitten eräänä päivänä, kun Miina ja Hertta ulkoilivat asuttuaan meillä puolisen vuotta auto ajoi Miinan päälle äitini silmien edessä. Ajaja ei edes pysähtynyt, vaikka äitini huitoi järkyttyneenä. Hertta siis menetti siskonsa ja jäi yksin reippaasti alle vuoden ikäisenä. Olimme surusta suunniltaan, kun pieni kaunis kissa kuoli jo pentuna. Ajattelimme, että tämä tapahtuman pitää tuoda jotain hyvääkin ja haimme heti Kattilasta meidän pojat Valtsun ja Jössen 

jotka olivat eläneet tosi rankan lapsuuden ja olivat saman ikäisiä kuin Miina kuollessaan. Hertta piti 

kovaa jöötä pojille ja pienestä koostaan huolimatta näytti pojille heti kaapin paikan. Miinan 

tapauksen jälkeen päätin ettei yksikään minun kissoistani kuole niin enää ja pojat ulkoilevat vain 

isossa ulkoiluhäkissään. Kuitenkin Hertta ulkoili vielä vapaasti, koska se ei tottunut enää sisäkissaksi. Sitten tapahtui toinen onnettomuus ja Hertta joutui auton töytäisemäksi. Silloin veimme Hertan Helsingin Yliopistolliseen eläinsairaallaan jossa hänelle tehtiin iso leikkaus. Mikään sisäelin ei ollut vaurioitunut, mutta lonkat oli irronneet lantioluista. Siitä koitui pitkä hoitorupeama jolloin Hertta ensin oli pari viikkoa eläinsairaalassa ja sitten vuorasimme kylpyhuoneen pehmeillä matoilla ja patjoilla. Hertta treenasi tosi sinnikkäästi ja joutui käyttämään lääkkeitä pitkiä aikoja. Ensin Herttaa valvottiin 24/7 ja minä nukuin hänen kanssaan kylppärissä. Sitten siirsin hänet yöksi viereemme, mutta kokonaisuudessa Hertta asui kylppärissä noin 3-4 kuukautta. Mitään vaivaa ei leikkauksesta jäänyt ja Hertta kiipeili ja juoksi entiseen tapaan tähän kesään saakka. Hertasta tuli hyvin itsenäinen ja älykäs kissa joka oli pihamme kuningatar ja vanhempieni puolet isommat kollitkin sai väistyä Hertan tieltä. Kymmenisen vuotta Hertta eli hyvää ja onnellista elämää ja olimme tiedostaneet sen, että nuo jalat voivat alkaa vanhemmiten vaivata. Se ei ollut Hertan sairastumisen syy ja kaikki naulaukset piti loppuun saakka. Ilmeisesti kova pitkäaikainen lääkitys leikkauksen jälkeen oli 

rasittanut Hertan munuaisia ja viime talvena hän laihtui ihan silmissä. Toinen vaihtoehto kuolinsyyksi on uv-säteilyn aiheuttama ihosyöpä korvalehdissä. Hertta oli vitivalkoinen ja huomasin joka kevät, että ohut karvaiset korvalehdet punoitti alkukeväällä. Tänä kesänä punoitus ei mennyt enää ohitse vaan korviin tuli suorastaan reikiä. Monesta lääkärikäynnistä huolimatta Herttaa ei voinut enää pelastaa. Hertta tulee aina elämään muistoissamme omana ihanana persoonana.